Vähän hiljaiseloa nyt ollu viikonlopun ajan, sillä oon ollut kokemassa Weekend festareita! Sanotaanko näin, että kaikki mahdollinen mitä ootte lehdistä lukenu, on totta! Selvittiin kuitenki enemmän tai vähemmän hyvin kaikesta! Ruuhkaan jumituttiin, niinku kaikki muutki, mutta muiden kertomista päätellen oltiin vaan kolme tuntia siellä (ja siinä ajassa liikuttiin 10km). Osa kertoi, että ne oli jumittanu jopa 5-9 tuntia. Jotta kaikki olis ollu vieläki täydellisempää, ei meillä tietenkään ollut sitten mitään syötävää, juotavaa (ainakaan mitään, mikä veis janon pois) eikä kenttää puhelimessa. Skrillex me menetettiin, David Guetta nähtiin, mutta jäätyneet ranskalaiset ja jäätyneet nugetit ei kauheesti houkutellu. Uskokaa tai älkää, niin me oltiin menossa nukkumaan jo 23.30. Leirintäalueen varaus etukäteen oli siis totta kai täysin uusi ja omituinen käsite meille, joten eihän telttapaikkoja enää ollu vapaana kun me tultiin. Kolmen kilsan päässä festarialuesta löydettiin sitten jonkinlainen lunnonsuojelualueen parkkipaikka, missä oli yli kymmenen muutaki autoa. Sisustettiin auto tyynyillä ja peitoilla ja ruvettiin nukkumaan!
Lauantai meniki sitte vähän positiivisemmissa merkeissä, eikä kukaan enää edes muistanu eilisiä kommelluksia! Me nimittäin huomattiin, että paremmassa paikassa me ei oltais voitu olla yötä! Siellä oli ihana metsä, jossa oli polkuja joka suuntaan ja ku mentiin pieni mäki alas, tultiin aivan uskomattoman ihanalle järvelle! Meillä ei ollu mikään kiire festarialueelle, vaan istuttiin järvellä kello 12-16.30 eli siinä hurahti se päivä ihan huomaamatta! Donkeyboy me mentiin kuitenki kattomaan ja se keikka oli ihan mahtava! En edes ollu koskaan kauheesti kuunnellu tätä bändiä, mutta kotiin päästyä spotify-soittolistat huutaa jo rauhottumaan, koska Donkeyboy pursuaa yli jokasesta.
Hurts oli toinen mitä odotettiin koko päivä ja se keikka ei ollu enää pelkkä keikka vaan se oli jo hieno show! Viulunsoittajat, uskomattomat tanssijat ja puvut päällä esiintyvät bändin jäsenet sai kyllä yleisön (tai sitten me oltiin vaan liian herkkiä) itkemään! Varsinki, kun ne käski jokaisen kaivamaan puhelimet esiin ja laittamaan taustavalot päälle. Sitä puhelimien valon määrää ja sitä taianomaisuuden tunnetta ei voi käsittää, jos ei ollu ite näkemässä sitä! Uskomattoman hienon näköstä.
Tää trippi oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvonen, vaikka perjantaina meinattiinki kääntää auton nokka samantien kohti kotia. Vaikka lehdistö nyt tykkää mässäillä vaan ja ainoastaan sillä ruuhkalla ja parkkipaikkojen puuttumisella, niin tärkeintähän on se, että ite festarit on onnistuneet ja yleisä nauttii esityksistä! Ja uskallan kyllä sanoa, että kaikki nautti ihan täysillä. Tai sitte kaikki 25 000 ihmistä osaa valehdella todella hyvin, sillä sen hyvän fiiliksen tunsi kyllä ihan kuka vaan.
Days left- sovellus kertoo, että 36 päivää jäljellä! Juttelin myös pari päivää sitte mun host perheen nykyisen au pairin kanssa ja se oli tosi mahtavan olonen tyyppi! Se kerto mitä kaikkea se on siellä Cheltenhamissa tehny, minkälainen perhe oikeesti on (ei hätää, ihan mahtava perhe kuulemma, eikä parempaa vois saada!). Mua vähän huolestutti se, että mitä ihmettä siellä voi sitte harrastaa, koska viimesen viiden vuoden ajan mun kalenterin jokaisen pienenkin vapaa-ajan rippeen on täyttäny tanssi-harkat ja kyllä nyt tuntu erittäin omituiselta, ku ei enää saanutkaan ilmottautua tulevalle lukukaudelle! Tää nykyinen au pair kuitenki kerto että siellä on kuntosaleja ja on jopa tanssi studioitaki! Ei siis tarvi ainakaan pyöriä pullana kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti