Eat your tea, dear

Sain tänään tietää, että kun puhutaan teestä tai tee-hetkestä, nii se ei välttämättä tarkota kirjaimellisesti teetä! Se nimittäin voi tarkottaa myös päivällistä! Ja tää tuli ihan yllätyksenä mulle, koska onhan nää koko viikon puhunu että "Teen aikaan se teki sitä ja tota", mutta mä aina ajattelin sen viittaavan ihan normaaliin teehen. Tulipahan tääki selvitettyä nyt. Samaten päivällinen voi olla myös supper, eli ei täällä mitään dinneriä käytetä.

Viikonloppu tuli ja meni! Tutustuin taas moniin uusiin au paireihin ja kaikki on aivan yli mukavia! Että ei kyllä oo tarvinnu olla huolissaan vielä mistään tän ekan viikon aikana. Eilen illalla tavattiin Annan, Julian, Elisan ja Monikan kanssa taas (Monikaa tosin en ollu nähny aikasemmin!) ja mentiin sitte niinki ihmeellisen kuuloseen paikkaan ku moomoo. Kyllä. 

Espanjalaiset luultavasti tunnistatte. Mun oikeella puolella on Anna ja vasemmalla puolella Monika!

Pitsiä löytyy ilmeisesti molempien vaatekaapista

Jotenki tosi kiva, että vaikka ei ennestään tunne ihmisiä eikä oo ikinä edes puhunu heidän kanssaan, nii pystyy sopimaan tälläsiä tapaamisia että "Who's with me!" ja sitte yhtäkkiä viis täysin tuntematonta ihmistä on että "I am!" Ja seuraava askel onki sitte niiden uusien henkilöiden tunnistaminen väkijoukosta. Niinku Monika sanoi, sen piti kulkea Primarkia kohti facebook auki, että se tunnistais Julian siellä. 

On kyllä erittäin kätevä asua 10min kävelymatkan päässä kaupungista, koska ei välttämättä tarvi edes taksia kun kävelee kotiin. (Kyllä äiti, yhdessä muiden ihmisten kanssa.) Muilla on automatkan verran matkaa keskustaan ja jos ei oo autoa käytössä, niin se on päälle puolentunnin kävely keskustaan! 

Kävin vähän siis lauantaina shoppailemassa ja kirjakaupassa törmäsin muutamaan tuotteeseen, jotka saattavat innostaa erästä ystävääni. (Tom daley kirjassa oli 300 sivua pelkkää Tom daleytä, en ostanut sitä, anteeksi.)

Huomenna jatkuu työt! Eli ensimmäinen kokonainen viikko yksin tiedossa.

Voi ei ja oon huomannu, että en pysty enää esimerkiks kirjottamaan tekstaria ilman, että lisään sinne x-kirjaimia loppuun! Jotenki se tulee niin automaattisesti että en edes tajua sitä enää. Hoksasin sen vasta äsken ku kirjotin facebookissa suomeks viestiä ja meinasin lisätä x:n. Suomeks se oli jotenki luonnotonta, mutta englanniks ei! Se on tarttunu mulle, ku jokainen tekee täällä niin. Oli kyseessä sitte vanha tai nuori ihminen. 

Ei muuta ku öitä ja xx

iPad friday

Eilinen oli niin toimintaa täynnä, että en ehtiny kirjottamaan oikeen missään välissä. Ensimmäinen päivä ilman Kirstietä ja meni hyvin! Tai ainakin aamun ensimmäiset tunnit. M (1v) vaistos kyllä, että äiti ei jää tänään kotiin ja itki koko aamun suoraa huutoa. Mutta heti kun sai suuhunsa vähän ihanan maukkaita murohiutaleita, huuto loppui. Silti ehkä vähän arastelee eikä suostu siihen, että vaikka minä lohdutan, jos äiti tai isä on mukana. Mutta sehän on ihan normaalia onneks ;) 

Andrewn kanssa heitettiin pojat sitte kouluun ja hoitoon ja palattiin takasi kotiin. Andrew jatkoi töitään, eikä mulla suinkaan mitää vapaa-aikaa ollu. Imuroin koko talon, ja sillää isolla dysonin metrin korkeella imurilla se kävi jo painonnostelusta. Koska rappusia on  31 (kyllä, juoksin laskemaan ne). Pesin myös vessat ja lattiat ja putsasin keittiön. Siinä hurahtiki sitte yks kaks ja puolituntinen taa yhtäkkiä. Sain myös yhtäkkiä ja kaikessa hiljaisuudessa vierailijoita keittiöön. Mahtoi olla puolalaisille rakennusmiehille nähtävyys, kun minä radio huutamassa ja imuri kädessä pyörin ympäri keittiön pöytää. Andrew oli kertonu heille, että oon suomesta, niin yks näistä sitten tuli että "Hello suomi!" Ilmeeni tosiaan oli hieman o.O???? Sitte se rupes luettelemaan että "Finnish love vodka! And skijump!" Juu u.... niitähän juuri.

Pääsin sitte kahdentoista aikaan kaupungille ja kävin hakemassa englantilaisen puhelinnumeron! Mutta eihän sekään tietenkään käynyt mitenkään sujuvasti. Näitä puhelin kauppoja oli ainaki viis ihan vierekkäin: O2, three, 4u, vodafone, Orange... yritä siitä nyt sitte valita että mikä niistä on paras. Pyörin siinä sitte muutaman kerran ympäri ja lopulta päädyin sitte valitsemaan kaupan sen perusteella, missä oli kivemman näksiä puhelinkauppiaita. Menin threehen. ja kyllähän sieltä ihan hyvän pay as you go'n sain! 15 puntaa kuussa, all-you-can-eat data (ainaki toivottavasti), 3000 tekstaria ja 300 minuuttia puhetta! Ilmeisesti en kuitenkaan pysty lähettämään viestiä ulkomaalasiin numeroihin, mutta pystyn kyllä vastaanottamaan niitä. Olis pitäny kuunnella Annan neuvoa, ja jäädä kauppaan ja antaa niidn asentaa se, koska taistelin kirjaimellisesti 50 minuuttia sen sim kortin kanssa kotona. Se asennus oli niin ihmeellinen ja piti soittaa eri numeroihin ja paina näppäimiä ja top-upata puheaika ja ties mitä. Toivottavasti nyt tein sitte kaiken oikein, eikä tuu mitään isoa laskua yhtäkkiä.

Sitte tuli aika hakea pojat koulusta, edelleen meni hyvin, mutta se hetki ku ruvettiin tekemään läksyjä. Läksyissäkään ei ollu mitään vikaa, H tekee ne aina ihan mielellään, mutta väriliidussa oli pieni reikä. Apua sitä huudon määrää. Ja lopulta se vaan jatku ja jatku ja jatku ja siin vaiheessa musta tuntuu että ei H enää edes muistanu, minkä takia huusi ja raivos. Andrew vei sen sitte huoneeseen rauhottumaan ja takasi tultuaan oli jo huomattavasti rauhallisempi. Ja pyysi viel anteekski. Loppuilta pelattiinki sitte angry birdsiä, koska oli iPad Friday!!! 

Kuuden jälkeen tapasin Annan tossa meidän tiellä ja lähettiin yhessä kaupunkiin. Mentiin istumaan pariks tunniks pieneen italialaiseen kahvilaan! Sieltä mentiin sitte tapaamaan yhtä espanjalaista Juliaa ja hänen kaveriaan Anaa, joka oli tullu Lontoosa tänne, Copaan. Se oli sellanen paikka missä oli ihmisiä ikähaarukalla 18-70 ja jotenki hassusti se paikka oli jakautunu niin, että siellä puolella missä me oltiin, oli hiveesti nuoria ja toisella puolella huonetta oli nää hieman vanhemmat viininmaistelijat. Siellä me viihdyttiinki sitte kolme tai neljä tuntia. Oli kiva tutustua taas uusiin ihmisiin ja tätä vauhtia mä oon pian tavannu jo kaikki tän alueen au pairit! Joita on muuten hirveesti.

The Copa
Kuva googlesta, koska oli liian pimeetä saada kunnollista kuvaa paikanpäällä

Omena varkaissa

Tosiaan, oon mä tänään töitäkin tehny, vaikka ehdinki käydä kaupungilla päivällä! Aamu oli kamala. Onneks Kirstie oli vielä lomalla, niin ei tarvinnu yksin juosta kahden hermostuneen lapsen perässä, mutta odotan innolla niitä päivä kun pitää. H (5v) sai päähänsä, että hänellä onkin ihan hirveä nälkä vielä murojen, jogurtin ja briochen jälkeen (mikä lie onkaan suomeks. Sellanen valkonen pikkupatongin näkönen leipä). Siitä se meinas kaivaa murot takasi ja raivostu ku pistin kaapin kiinni. No tarjosin sitte hedelmiä tai jogurtti tuben, mutta niitä ei huolittu, eli tää "nälkä" johtu ihan vaan väsystä. 

Sain H:n sitte rauhottumaan tekemällä sellasta palapelijuttua samalla, ku Kirstie vei M:n (1v) pukeutumaan.  Huokasin jo helpotuksesta, että nyt on kaikki hyvin, ku nyt jo nauraa ja unohtanu koko jupakan. Mutta heti ku tuli H:n vuoro mennä pesulle, niin sama huuto lähti sitte äidille. Ja kuulin, että äiti piti saman puheen H:lle siellä, minkä minä pidin alhaalla. Eli jos pojalla tosiaan olis nälkä, hän olis ottanu sen mitä tarjotaan ja olis kertonut sen silloin, kun istuttiin pöydässä.

No loppu hyvin kaikki hyvin ja päästiin kouluun. Tosin just minuutilleen sitte ku koulu alko. Toivottavasti bussi-päivinä ei tapahdu tällästä.

Palattiin kotiin ja siivottiin pari tuntia. Silitettiin vaatteet, pestiin keittiön lattia yms. ja sitte lähdinki kaupunkiin seikkailemaan.

Iltapivä meni paljon paremmin. Mentiin takapihalle hyppimään trampoliinilla ja juostiin cricket pitchille. Eli siis (piti oikeen tarkistaa ku sanat on hukassa) kriketti kentälle, johon pääsee heti, kun avaa takapihan portin. Se on siis ihan kirjaimellisesti suoraa siinä. Sellanen jumalattoman massiivinen nurmikenttä, ties kuinka pitkä. Juostiin se H:n kanssa ihan täysillä päästä päähän ja sanotaanko että siinä oli sitte parin viikon liikunta. Mentiin sitte Kirstien ja poikien kanssa sinne kentän toiselle puolelle keräämään vähä omenoita "yleisestä" puusta. 

Loppuilta meni ihan yhtä hyvin ja rauhallisesti ku iltapäiväki! Ei mitään ongelmia kylvyn tai nukkumaanmenon kanssa vaan ihan onnellisena ja tyytyväisenä kaikki meni sänkyyn. Huomenna eka päivä ilman Kirstieä..... Onneks Andrew tekee töitä kotoa. 

Huomenna mennään Annan, itävaltalainen au pair naapurista, kanssa tapaamaan muita au paireja!

Ostoksille ja takaisin

Tässä oli monta tuntia vapaata ja päätin sitte käyttää ajan hyödyksi ja lähdin kävelemään kaupunkiin! Ensin käytin toki tunnin siihen että katoin reitit google mapista, sitte katoin saman reitin paperi kartasta ja sitte vielä varmistin reitin ja katujen nimet Kirstieltä. Ihmsiet jotka tuntee mun suunnistustaidot tietää, että nää varotoimet ei ole edes liiottelua.

Selvisin kuitenki ehjänä sinne ja takasin ja sain osteltua kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta! (Tarpeellista: shampoo/hoitoaine yms. ja tarpeetonta: uudet farkut.. mutta ne oli vaan 10 puntaa!!)

 

Kotikatu

Ihanan värikäs katu ihan vieressä! Heti kun selviää tänne, niin tietää että ei oo hukassa

"Cross with care"

Tää kaupunki tykkää väreistä

Miten tässä ajetaan? 

Jep, suojatie. 

Mä löysin n. 5 minuutin päässä meiltä aivan ihanan puiston, Sandford Parkin! Ja tuntu että se puisto vaa jatku ja jatku ja jatku....

"Oh stop it you sausage! I'm watching Charlie and Lola!"

Mitäs tänään on tehty... Näihin päiviin mahtuu niin paljon, että en muista enää mitään ja näin kello seittemän mä olisin ihan valmis nukkumaan jo.

Vietiin tänään vanhempi poika bussilla kouluun, että oppisiin sen reitin ja aikataulun. Eli munhan ei nyt pidäkkään ajaa! Helpotuksen huokaus oikeestaan, koska pelkästään väärällä puolella istuminen tuottaa ongelmia ja aina ku tulee autoja vastaan, niin olisin aina väistämässä oikeelta. Sydänhän siinä heittää pari kuperkeikkaa, ku Kirstie väistääki vasemmalle. Paljon vaan snackseja mukaan, nii bussimatkat menee hyvin. Ongelmia tulee ehkä vaan ehtimisen kanssa, koska mukana on siis yks pieni rattaidensa kanssa sekä vanhempi viis vee "koululainen", joka saattaa kärttyisän aamun tullen olla erittäin hidas ja yhteistyökyvytön. 

Täällä muuten ei oo minkäänlaista logiikkaa autoilun suhteen. Kaistat menee vähä siellä sun täällä, autot parkkeerataan vähän miten sattuu ja vähän sinne missä on tilaa. Suomessahan on pakko parkkeerata auton nokka aina menosuuntaan päin. No ei täällä. ja koulun pihaan jätetään autot ensin nätisti parkkiruutuihin. Oho, joku oliki vallannu kaks ruutua ja hups, me parkkeerattiin sitten näiden kahden auton eteen. Toivottavasti niillä ei oo kiire lähteä pois. 

Mentiin tänään Kirstien kanssa hänen ystävänsä luo ja niillä oli myös suomalainen au pair (totta kai siis tiesin tän etukäteen ja jo ennen ku tulin koko maahan)! Oli outoa yhtäkkiä kaiken sen englannin jälkeen vaihtaa yhtäkkiä suomeks, ja koska se oli outoa mulle, niin varmaan oli myös outoa hänelle. Siinä missä mulla on näitä englanninkielisiä päiviä takana vasta 3, niin toisella on jo 15 kuukautta! Siinä hurahti sitten muutama tunti teekupposen äärellä (Ja teetä/kahvia täällä juodaan siis jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa välissä). Ehdittiin jopa suunnitella synttäreitä, koska kävi ilmi että meidän synttäreiden välissä on vaan 2 päivää! 

Palattiin sieltä sitte kotiin ja kolmen aikaan lähdettiin kaupan kautta hakemaan koululaista. (Käytin tänää ekaa kertaa itsepalvelu kassaa!!) Yheks päivän kohokohdista on muodostunu se, minkälainen tarra tälläkertaa ollaan saatu värittämisestä! Koska aina yhdessä koulun jälkeen harjotellaan kirjaimia ja tehdään väritystehtävä. Pienet on huvit au pairilla. 

Saa nähdä kuinka selviän perjantaina, koska se on mun ensimmäinen päivä ihan yksin.... Andrew tekee töitä kotoa, että se on täällä, mutta muuten. Perjantaisin molemmat on hoidossa, joten oon päivän vapaa, aamun siivoomisen jälkeen, ja voin lähteä eksymään näille ihmeellisille kujille.

Näkymä mun ikkunasta! Ja tiedän että lupasin ottaa paljon kuvia koko ajan, mutta ei sitä heti ekalla viikolla ehdi, ku on ihan hirveesti kaikkee uutta! 

Hop on board the animal train, come on every one!

Otsikko viittaa siihen, että osaan jo jokaisen tässä talossa olevan laulavan lelun sanat ulkoa.

Ensimmäinen kokonainen päivä takana! Aamulla heräsin siinä seittemän aikaan, ku lapset oli jo hereillä ja istumassa aamiaispöydässä. En kyllä ymmärrä miten niillä oli jo aamusta heti niin paljon energiaa. Heti aamiaisen jälkeen juostiin jo junan perässä ja jouduin olemaan jopa painikaverina siinä puoliunisena. Ei ihme että hävisin, koska mun päällä oli yks viis vuotias ja viis leikkipupua.

Käytiin tänään hostäidin ja pikkusen kanssa leikkiryhmässä vähä kattomassa, että mitä siellä tapahtuu. Se oli siis ihan niinku avoin päiväkoti, eli lapset tuli vanhempiensa kanssa isoon saliin jossa oli hirveesti leluja ja muovailuvahoja ja liukumäkiä ja ties mitä kaikkea. Parin tunnin jälkeen kaikki kokoontu välipalalle ja lauluympyrään ja laulettiin kaikenlaisia merirosvolauluja. Tälläsen aktiivisen aamun jälkeen ei ollu ihme, että ku käveltiin takasi, niin pikkunen nukahti suoraa rattaisiin. Tapasin myös toisen au pairin tänää, Itävaltalainen Anna, joka asuu ihan meidän naapurissa! Kiva tietää, että näinki lähellä on toinen samanikänen au pair, niin yhdessä voidaan sitte mennä läheisiin puistoihin ja uudestaan leikkiryhmään. 

En kyllä tiiä kuinka ihmeessä mä tuun oppimaan paikat sitte, ku host äiti menee perjantaina töihin... Käveltiin onneks tänää kaupunkiin ja takasi, eikä se ollu ku kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Kävin seikkailemassa vähä Primarkissa ja siellä oli kaikki 1-20 puntaa! Siis kaikki paidat, housut, kengät, takit, laukut... Miten se on mahdollista? Niinku Kirstie sanoiki, sinne tulee menemään mun kaikki taskurahat.

Sitte vanhempi tuliki jo koulusta ja annettiin hienoa spagetti bolognesea ruuaks. Tosin, vaikka kuulemma lempiruokaa on, ei ruokahetki onnistunu kauheen rauhallisesti. Mutta suostuttelulla onnistuttiinki ja lopultahan se sitte tokas että "But this is really good, it's my favourite sauce!" Katottiin Kirstien kanssa vaan toisiamme ja oltiin että No kidding! Täällä kyllä tehdään ruokaa hassusti, esim. perunoiden keitto: normaalisti vaan perunat johonki kulhoon, kaadetaan päälle vedenkeittimellä kiehautettua vettä ja pistetään mikroon n. 10 minuutiks! Käyhän se niinki!

Askarreltiin taas vähä ihmistä ja tehtiin tänää sydän! Vähä niinku elin kerrallaan per päivä, koska kauempaa tää vanhempi ei jaksa keskittyä. Montako elintä ihmisessä on... Ehkä on jo vuosi 2020 sitte ku saadaan se valmiiks.

Nyt on lapsoset kylvetetty ja pistetty nukkumaan, eli loppuilta vapaata. Ehkä avaan mun yhen fazerin suklaalevyn ja katon mitä brittiläiset tykkää suomalaisesta suklaasta!

P.s. Äiti, Andrew kirjotti tänään pienen ohjelappusen missä lukee eri numeroita ja jotain sääntöjä. Tässä on yks kohta mistä säki tykkäät, ja sanoin siitä myös andrewlle ja Kirstielle. "If you go out, please take a taxi home if late"

Cheltenham spa

Uni on terveellistä ihmiselle, sanotaan. En usko, että tunnin yöunet tuo niitä terveysvaikutuksia? Eli tosiaan nukahdin noin kahdentoista aikaan ja heräsin yhden aikaan ihan pirteenä ja olisin voinut vaikka maratoonin lähteä juoksemaan. No eipä ollut kello vielä lähelläkään lähtöaikaa ja lopulta päädyin sitten valvomaan kolme tuntia tehden en mitään. Neljältä makasin edelleen ihan pirteenä (lattialla tosin, koska ajattelin, että jospa nukkumapaikan vaihtaminen auttais. Älkää syyllistäkö väsyneen ihmisen ajattelutapaa), painoin sitten vaan herätyskellon pois ja odotin kauhulla tulevaa pirteää päivääni

6:20 lähti kone Vaasasta Kööpenhaminaan ja hui, tää oli ensimmäinen kerta, kun olin koneessa ihan yksin. Kaikenlisäksi vielä vaihdoin konetta onnistuneesti ilman eksymisiä!! Meinas kyllä pieni ihmetys iskeä, koska Kööpenhaminasta Birminghamiin lähtevän lennon portti oli niin monen omituisen lasioven ja vartija takana, että mietytti jo, että mihin maailman ääriin mua viedään. Oikee paikka se oli kuitenki ja kohta oltiinki sitte jo ilmassa kohti Englantia. Mun sydän hakkas niin paljon, että hyvä ettei se pompannu rinnasta pihalle! (Ei istunu ihanaa brittipoikaa vieressä lentokoneessa... Mikä pettymys,)

Kymmenen aikaan saavuin sitten aurinkoiselle ja lämpimälle Birminghamin lentokentälle! No ei, se oliski ollu toiveajattelua. Sato kaatamalla ku astuin koneesta pihalle. Ja stereotypiatko ei pidä paikkaansa. Siitä lähti kuitenki laukun hakemisen jälkeen juna-aseman etsintä. Kävelin ihan hulluna ympäri Birminghamin kenttää etsien edes jotain, mikä viittais juna-asemaan. Eipä siellä mitään ollu. Toisessa päässä kenttää oli kuitenki info piste, josta sitte kysyin neuvoa. Se nainen puhu niin nopeesti ja niin omituisella brittiaksentilla, että en napannu siitä viiden minuutin esitelmästä mitään muuta, ku että ”All the way back” ja ”escalators”. Mutta ne riitti onneks! Tietystihän se juna-asema siis oli toisessa päässä kenttää, kuinkas muutenkaan.

Sinne juna-asemalle mentiin ehkä maailman siisteimmällä laitteella missä oon ikinä ollu! Se oli siis ilmajuna! Se meni korkeella sellasta ohutta raidetta pitkin kohti sitä juna-asemaa. Olin varmaan yhtä innoissani siitä junasta, ku se pikkupoika siinä mun vieressä. (Kuva raiteista löytyi googlesta. Olin liian innoissani että olisin tajunnu ite ottaa kuvaa.) 

Ihan oikeella junalla meneminen oliki sitte sellasta urheilua ja hiustenharmaantumista, että meinasin kyllä jo kirjottaa pitkän kirjeen jollekki, joka vastaa Englannin junajärjestelyistä. Lipun osto meni ihan helposti, paitsi että en osannu käyttää rahaa ja lopulta päädyin vaan ojentamaan parikymmentä puntaa virkailijalle. Junan vaihtaminen oliki sitte ongelmallisempi. Ensin meidän juna Birmingham Internationalilta Birmingham New streetille oli 15 minuuttia myöhässä, minkä takia pelkäsin että menetän sen jatkoyhteyden. Kaikenlisäks olin koko vaunussa yksin joten totta kai mä ajattelin, että oon nyt menossa jonnekki varikolle... Onnekseni juna oli kuitenki ihan oikea ja lipuntarkastajan "cheers" ja peukunnäyttö lipuntarkistuksen yhteydessä kyllä toi hymyn huulille!

Birmingham New Streetillä päädyin sitte juoksemaan ku päätön kana rappusia ylös ja alas (kyllä, mukanani reppu ja 19,9kg matkalaukku), koska missään taulussa ei lukenu sitä raidetta, mistä lähtis juna Cheltenham Spahan. Ei missään. Menin taas yhet rappuset alas ja menin ekan naisen luo kysymään, että tietääkö se mistä kyseinen juna lähtee. Kävipä ilmi, että olin ihan sattumalta menny oikeelle raiteelle ja tää nainenki oli menossa Cheltenhamiin! Oi kerranki onni oli mun mukana.

Siitä naisesta tuli muuten ihan mieleen Molly Weasley! Aivan samanlainen luonne ja huolehti kamalasti! Jopa silloin, ku tuli kuulutus, että meidän juna ei tuukkaan sille raiteelle vaan pitää juosta taas rappuset ylös ja alas. Tää nainen varmisti että mäki ymmärsin sen ja tuli sanomaan että ”Let’s go!” 

Tässä vaiheessa oli jo kyllä hiki päällä.... Ihmeen kaupalla kuitenki selvisin Cheltenhamiin (tai niinku paikalliset lausuu, Cheltäm spa). Mun host äiti sitte hurjasti vilkutteli ja hppi siellä asemalla että varmasti huomaisin sen ja totta kai sillä oli ihana pikkuinen mukana! Oi että oli aivan mahtava tajuta, että mä olen kaikkien näiden päivien jälkeen vihdoin perillä!! Tästä tulee valitttavasti pitkä postaus, koska mun päivähän tosiaan oli (on) 26 tuntinen tänään ja koko ajan oon tehny jotain! Oon ehtiny jo käymään ihanalla kävelylenkillä host äitin ja pikkusen kanssa. Vanhemman pojan tullessa esikoulusta tehtiin läksyjä yhessä ja ihan omatoimisena askarteluna alotettiin jopa rakentamaan tänään ihmistä!! Eli muropaketista leikattiin ääriviivat ja kaikkien mahdollisten askarteluvärkkien avulla liimailtiin ja tehtiin luita, aivot, keuhkot ja ties mitä. Näillä on sellanen Human body-kirja josta hostäiti sai sitte ajatuksen, että ruvetaampa askartelemaan! Huomenna jatketaan tätä ikuisuusprojektia! 

Tän jälkeen olinki jo Green roomissa (eli näitten ihanassa vihreässä leikkihuoneessa) leikkimässä ja rakentamassa jumalattomia ratoja pienille marmorikuulille! Ja voi mun sydän ihan suli, ku tää vanhempi poika tietää jo mun nimenki! Ilman että olin edes sanonu sitä sille. Oon tosin nahiiid ja se on sellasella hauskalla painolla, että en aina edes tunnista että se kutsuu mua!

Nyt on syöty ja vanhemmat pisti lapset nukkumaan. Tällä hetkellä istun mun ihanalla leveällä ja pehmeällä sängyllä, kuuntelen radiota ja kirjottelen. Nää vanhemmat on kyllä aivan ihania! Oon kyllä valinnu ehkä maailman parhaimman työpaikan. Nää on koko ajan tarjoamassa jotain ihania erikoiskahveja a sanoo että itekki voin tehdä aina ku haluan. (Näiden keittiö on muuten aivan ihana...) Ja "Saat kyllä mennä lepäämään, koska sulla on tosi raskas päivä! Me saadaan kyllä lapset nukkumaan." 

Voi tää huone on aivan ihana ja mun oma vessa ja suihku on ku taivaan lahja. Mulle oli lipaston päälle laitettu erilaisia karttoja, juna-aikataulua ja ties mitä erilaisia esitteitä siitä mitä täällä voi tehdä! Tää talo on tosi moderni vaikka ei ulkoapäin näyttäiskään siltä, mutta nää on just remontoinu oikeestaan koko talon! Mun on pakko myös ottaa joskus kuva noista lasten huoneista, koska ne on oikeesti mun uus suuri rakkaus. Toisessa huoneessa on merirosvoteema ja toisessa avaruus. Tässä talossa on muuten ovia vaikka muille jakaa, ja rappusia, ja kolme kerrosta. Vähemmästäki sitä on eksytty!

Nyt ei muuta ku koko loppuilta vaan rentoutumista luvan kanssa ja huomenna aamulla seitsemän jälkeen ylös! Kiitos kun jaksoit lukea ja anteeksi kun tuli näin pitkä! Yritin supistaa tän mahdollisimman lyhyeks mutta epäonnistuin reilusti!

VALMIS

Nyt on laukku pakattu ja puntari näytti 19 kiloa! Tohon laukkuun ei kyllä mee enää edes yhtä hammastikkua, että en voi ainakaa enää ylipakata sitä. Kävin ostamassa myös uuden ihanan Haglöfsin repun ja sen otan sitte koneeseen mukaan. Tulin nimittäin siihen tulokseen että reppu on paljo mukavampi + sinne saan sitte ängettyä (tai ei tarvi edes änkeä, koska se on niin tila-ihme) läppärin, kameran ja muut jutut, jotka ei nyt sitte enää mee tonne laukkuun. Esim. Fazerin suklaat.

Musta tuntuu että tyhjensin mun koko vaatekappin tohon laukkuun, mutta sitte ku katon mun vaatehyllyjä nii siellä on edelleen paljon vaatteita! Mistä niitä pursuaa?

Tää päivä onki menny sitte täristen, jännittäen, vähä vielä täristen ja vähä viellä jännittäen. Eli kestojännitys päällä, koska KOLMENTOISTA TUNNIN PÄÄSTÄ mä istun koneessa. Tänää vielä sukulaiset tulee käymään kahvilla tässä ihan pikapuoliin, nii ehkä saan vähä muuta ajateltavaa, ettei pää räjähdä jännityksestä. Ihan ainakaa vielä.

How Girls Pack A Suitcase

Oioi! Nyt ollaan jo tässä vaiheessa ku pitäis yrittää saada ahdettua vaatteet, tuliaiset + kaikki mahdollinen muu härpäke yhteen laukkuun. Nii ja mieluiten jos pysyttäis 20 kilon rajoituksessa... Mitä mä jätän pois? Laitoin vasta ulkovaatteet tonne laukkuun ja nyt se on jo puoliks täynnä. Ja mulla on vielä vaatteita pyykissäki! APUA! Olisko tää nyt sellanen tilanne, missä olis soveliasta soittaa hätänumeroon?

Kuvaa en edes viitsi vielä pistää, koska tää mun huone näyttää siltä, että joku olis murtautunu tänne, kääntäny koko huoneen ylösalaisin ja lopulta tyhentäny meidän jääkaapin. (Koska tässä kun katselen vähän ympärilleni, niin löytyy kuulkaas jogurtti purkki, leipälautasia, pariki lasia, syöty suklaalevy ja hedelmien raatoja...)

Tän hetken fiilikset kiteytettynä pariin minuuttiin

Joudun muuten selviämään junalla Birminghamista Cheltenhamiin, koska tää perheen isä ei pääsekkään hakemaan mua Se on lontoossa just silloin työmatkalla. Mutta onneksi National rail enquires on selvästi ajatellu mua ja mun maailman parasta suuntavaistoa ja se on laittanu ohjeet miten päästä paikasta A paikkaan B.

Otetaan esimerkiksi miten pääsen lipunmyyntitiskiltä raiteelle 1:

Ja tällä tavalla tulee n. 10 kuvaa kuvatekstien kanssa! Että jos mä vaikka tulostaisin jokaisen vaihtoehdon jokaisesta reitistä, etten varmaan eksy?

Joko pitää pakata?

Aikaa lähtöön 7 päivää ja 13 tuntia... 

Liityin facebookissa Au pairs in Cheltenham ryhmään ja kaikki nykyiset au pairit siellä rupes heti juttelemaan, pyysi kaveriks sekä vakuutti, että "Meiltä voi aina kysyä, jos haluat apua!" Muutenki tuntuu, että siellä näillä au paireilla on tosi tiivis ryhmä, koska ne sopii monta kertaa viikossa tapaamisia ja keksii yhteistä tekemistä viikonloppusin! Tää tarkottaa siis sitä, että mun ei tarvikkaan  viettää jokaista iltaa yksin omassa huoneessa kaukana sosiaalisista kontakteista! 

Sain mun serkulta vähän ylijäämä puntia, pencejä ja ties mitä kaikkea muita ihmeellisiä kolikoita siinä oli. (Ensin pieni pettymys, että miksei siellä käytetä kaljuunita, sirppejä ja sulmuja. Ne mä ainaki ymmärtäisin.) Yrittihän se kovasti opettaa, että mikä on mikäki ja miten niitä lasketaan, mutta mä tipuin kärryiltä jo ekan lauseen kohdalla.  Eikö olis vaan helpompaa, jos antaisin kaikki rahat kassalle ja ne sais sitte ite laskea siitä oikean summan?

Nää kolikot on muuten aivan ihania ja osa näyttää ihan sellasilta onnen amuleteilta mitä joskus pienempänä on ollu. Oikeesti, missä maassa on seitsemän kulmaisia kolikoita!!

Mun host äiti laittoi myös viestiä, että varsinki pojat odottaa ihan hirveesti uutta au pairia! Voi apua! Tulee taas semmonen jännityspuuska mitä tulee aina välillä. Sellanen, et yhtäkkiä tajuaa lähdön olevan oikeesti tosi lähellä ja siinä vaiheessa tekis mieli hyppiä ja kiljua ja juosta pitkin seiniä! Mulla on niin hyvä fiilis nyt kaikesta siitä mikä siellä odottaa, että en pysty muuta ku hymyilemään!

Ihmemönjä

Liikaa vapaa-aikaa olis sopinu  varmasti myös tän jutun otsikoks. Oon ajatellu, että haluan tehdä mahdollisimman paljon erilaisia askartelujuttuja/kokeiluja/leipomisia niiden lasten kanssa. Ettei päivät koostu aina pelkstään siitä, että herätään, mennään ulos, tullaan sisään ja that's it.

Ja ettei valmistusprosessi tuu jotenki yllätyksenä sitte siinä lasten kanssa, niin oon päättäny kokeilla muutamia juttuja ennen lähtöä! 

Eli tänään mä päätin, että teen ihmemönjää, flubberia, goota, millä tahansa nimellä sitä nyt sitten ikinä kutsutaankaan! Tää ei siis ole sellasta joustavaa mönjää jota vois kuljetella ympäri taloa, ehkä mä kokeilen sellastaki versiota joskus, vaan tää on enemmänkin tämmönen mönjä, jolla leikitään alustan päällä.

Tässä on siis tän ihmemönjän ohje:

Eli ensin mä laitoin maissitärkkelystä kulhoon

                                                

Seuraavaks mä kaadoin veden joukkoon vihreetä elintarvikeväriä

Ja sitte sekotetaan vähitellen. Helpoiten saa sekotettua kädellä, mutta lusikallaki onnistuu!

Sitten kun mönjä on valmis (lisää vettä tai maissitärkkelystä sen mukaan mikä tuntuu itestä hyvältä), nii siihenhän voi oikeesti lyödä ilman, että käteen tai mönjän tulee mitään jälkeä!

Jos tätä mönjää käsittelee koko ajan ja esim. pyörittää käsissä, niin se pysyy kiinteenä. Heti kun lopettaa käsittelyn, niin valuu takaisin.

Ja täähän on erittäin sotkusta leikkiä, että muistutuksena ihan itellekki, että ISO alusta kun tehdään tätä lasten kanssa. Onneks tän siivoomisessa ei kuitenkaan ollu mitään ongelmia!

edit// Keksin että tästä saaa ehkä maailman rentouttavimman 

stressilelun! Oon tässä viimeisen parin tunnin ajan puristellu ja muovaillu tätä mönjää pussin sisällä ja tää on erittäin terapeuttista. Vielä kätevämpi vois itseasiassa olla ilmapallo, niin ei ainakaa tarvis pelätä liian kovaa käsittelyä!