Cheltenham spa

Uni on terveellistä ihmiselle, sanotaan. En usko, että tunnin yöunet tuo niitä terveysvaikutuksia? Eli tosiaan nukahdin noin kahdentoista aikaan ja heräsin yhden aikaan ihan pirteenä ja olisin voinut vaikka maratoonin lähteä juoksemaan. No eipä ollut kello vielä lähelläkään lähtöaikaa ja lopulta päädyin sitten valvomaan kolme tuntia tehden en mitään. Neljältä makasin edelleen ihan pirteenä (lattialla tosin, koska ajattelin, että jospa nukkumapaikan vaihtaminen auttais. Älkää syyllistäkö väsyneen ihmisen ajattelutapaa), painoin sitten vaan herätyskellon pois ja odotin kauhulla tulevaa pirteää päivääni

6:20 lähti kone Vaasasta Kööpenhaminaan ja hui, tää oli ensimmäinen kerta, kun olin koneessa ihan yksin. Kaikenlisäksi vielä vaihdoin konetta onnistuneesti ilman eksymisiä!! Meinas kyllä pieni ihmetys iskeä, koska Kööpenhaminasta Birminghamiin lähtevän lennon portti oli niin monen omituisen lasioven ja vartija takana, että mietytti jo, että mihin maailman ääriin mua viedään. Oikee paikka se oli kuitenki ja kohta oltiinki sitte jo ilmassa kohti Englantia. Mun sydän hakkas niin paljon, että hyvä ettei se pompannu rinnasta pihalle! (Ei istunu ihanaa brittipoikaa vieressä lentokoneessa... Mikä pettymys,)

Kymmenen aikaan saavuin sitten aurinkoiselle ja lämpimälle Birminghamin lentokentälle! No ei, se oliski ollu toiveajattelua. Sato kaatamalla ku astuin koneesta pihalle. Ja stereotypiatko ei pidä paikkaansa. Siitä lähti kuitenki laukun hakemisen jälkeen juna-aseman etsintä. Kävelin ihan hulluna ympäri Birminghamin kenttää etsien edes jotain, mikä viittais juna-asemaan. Eipä siellä mitään ollu. Toisessa päässä kenttää oli kuitenki info piste, josta sitte kysyin neuvoa. Se nainen puhu niin nopeesti ja niin omituisella brittiaksentilla, että en napannu siitä viiden minuutin esitelmästä mitään muuta, ku että ”All the way back” ja ”escalators”. Mutta ne riitti onneks! Tietystihän se juna-asema siis oli toisessa päässä kenttää, kuinkas muutenkaan.

Sinne juna-asemalle mentiin ehkä maailman siisteimmällä laitteella missä oon ikinä ollu! Se oli siis ilmajuna! Se meni korkeella sellasta ohutta raidetta pitkin kohti sitä juna-asemaa. Olin varmaan yhtä innoissani siitä junasta, ku se pikkupoika siinä mun vieressä. (Kuva raiteista löytyi googlesta. Olin liian innoissani että olisin tajunnu ite ottaa kuvaa.) 

Ihan oikeella junalla meneminen oliki sitte sellasta urheilua ja hiustenharmaantumista, että meinasin kyllä jo kirjottaa pitkän kirjeen jollekki, joka vastaa Englannin junajärjestelyistä. Lipun osto meni ihan helposti, paitsi että en osannu käyttää rahaa ja lopulta päädyin vaan ojentamaan parikymmentä puntaa virkailijalle. Junan vaihtaminen oliki sitte ongelmallisempi. Ensin meidän juna Birmingham Internationalilta Birmingham New streetille oli 15 minuuttia myöhässä, minkä takia pelkäsin että menetän sen jatkoyhteyden. Kaikenlisäks olin koko vaunussa yksin joten totta kai mä ajattelin, että oon nyt menossa jonnekki varikolle... Onnekseni juna oli kuitenki ihan oikea ja lipuntarkastajan "cheers" ja peukunnäyttö lipuntarkistuksen yhteydessä kyllä toi hymyn huulille!

Birmingham New Streetillä päädyin sitte juoksemaan ku päätön kana rappusia ylös ja alas (kyllä, mukanani reppu ja 19,9kg matkalaukku), koska missään taulussa ei lukenu sitä raidetta, mistä lähtis juna Cheltenham Spahan. Ei missään. Menin taas yhet rappuset alas ja menin ekan naisen luo kysymään, että tietääkö se mistä kyseinen juna lähtee. Kävipä ilmi, että olin ihan sattumalta menny oikeelle raiteelle ja tää nainenki oli menossa Cheltenhamiin! Oi kerranki onni oli mun mukana.

Siitä naisesta tuli muuten ihan mieleen Molly Weasley! Aivan samanlainen luonne ja huolehti kamalasti! Jopa silloin, ku tuli kuulutus, että meidän juna ei tuukkaan sille raiteelle vaan pitää juosta taas rappuset ylös ja alas. Tää nainen varmisti että mäki ymmärsin sen ja tuli sanomaan että ”Let’s go!” 

Tässä vaiheessa oli jo kyllä hiki päällä.... Ihmeen kaupalla kuitenki selvisin Cheltenhamiin (tai niinku paikalliset lausuu, Cheltäm spa). Mun host äiti sitte hurjasti vilkutteli ja hppi siellä asemalla että varmasti huomaisin sen ja totta kai sillä oli ihana pikkuinen mukana! Oi että oli aivan mahtava tajuta, että mä olen kaikkien näiden päivien jälkeen vihdoin perillä!! Tästä tulee valitttavasti pitkä postaus, koska mun päivähän tosiaan oli (on) 26 tuntinen tänään ja koko ajan oon tehny jotain! Oon ehtiny jo käymään ihanalla kävelylenkillä host äitin ja pikkusen kanssa. Vanhemman pojan tullessa esikoulusta tehtiin läksyjä yhessä ja ihan omatoimisena askarteluna alotettiin jopa rakentamaan tänään ihmistä!! Eli muropaketista leikattiin ääriviivat ja kaikkien mahdollisten askarteluvärkkien avulla liimailtiin ja tehtiin luita, aivot, keuhkot ja ties mitä. Näillä on sellanen Human body-kirja josta hostäiti sai sitte ajatuksen, että ruvetaampa askartelemaan! Huomenna jatketaan tätä ikuisuusprojektia! 

Tän jälkeen olinki jo Green roomissa (eli näitten ihanassa vihreässä leikkihuoneessa) leikkimässä ja rakentamassa jumalattomia ratoja pienille marmorikuulille! Ja voi mun sydän ihan suli, ku tää vanhempi poika tietää jo mun nimenki! Ilman että olin edes sanonu sitä sille. Oon tosin nahiiid ja se on sellasella hauskalla painolla, että en aina edes tunnista että se kutsuu mua!

Nyt on syöty ja vanhemmat pisti lapset nukkumaan. Tällä hetkellä istun mun ihanalla leveällä ja pehmeällä sängyllä, kuuntelen radiota ja kirjottelen. Nää vanhemmat on kyllä aivan ihania! Oon kyllä valinnu ehkä maailman parhaimman työpaikan. Nää on koko ajan tarjoamassa jotain ihania erikoiskahveja a sanoo että itekki voin tehdä aina ku haluan. (Näiden keittiö on muuten aivan ihana...) Ja "Saat kyllä mennä lepäämään, koska sulla on tosi raskas päivä! Me saadaan kyllä lapset nukkumaan." 

Voi tää huone on aivan ihana ja mun oma vessa ja suihku on ku taivaan lahja. Mulle oli lipaston päälle laitettu erilaisia karttoja, juna-aikataulua ja ties mitä erilaisia esitteitä siitä mitä täällä voi tehdä! Tää talo on tosi moderni vaikka ei ulkoapäin näyttäiskään siltä, mutta nää on just remontoinu oikeestaan koko talon! Mun on pakko myös ottaa joskus kuva noista lasten huoneista, koska ne on oikeesti mun uus suuri rakkaus. Toisessa huoneessa on merirosvoteema ja toisessa avaruus. Tässä talossa on muuten ovia vaikka muille jakaa, ja rappusia, ja kolme kerrosta. Vähemmästäki sitä on eksytty!

Nyt ei muuta ku koko loppuilta vaan rentoutumista luvan kanssa ja huomenna aamulla seitsemän jälkeen ylös! Kiitos kun jaksoit lukea ja anteeksi kun tuli näin pitkä! Yritin supistaa tän mahdollisimman lyhyeks mutta epäonnistuin reilusti!