Popcorneja alkupalaksi

Mustahan tulis mahtava turistikierroksen vetäjä, koska tiedän jopa melkeen en mitään mitä täällä pitäis näyttää! Perjantai päivä, siivousten jälkeen, vietettiin taas kaupungilla.

Mutta kyllä mä sentään jotain muutaki näytin ku kahvilat. Käytiin kiertämässä Sanford Park!

Käytiin vähä ostamassa lounasta ja istuttiin aina niin lämpimässä ulkoilmassa syömässä

Tarjoilijat oli kyllä täällä ravintolassa vähä ulapalla, koska ne antoi meidän tilaukset koko ajan väärin. Ensin meille annettiin juomat väärinpäin. Vaihdettiin ne sitte vaivihkaa ku tarjoilija lähti. Sen jälkeen meille tuotiin ruuat väärinpäin. Katottiin vaan että "Ompas mun ruoka herkullista ja just sitä mitä tilasin..." ja taas vaihdettiin lautasia kun tarjoilija meni pois. Ei jätetty tippiä.

Meksikolaisessa ravintolassa siis tarjoiltiin nachojen tilalta popcorneja. No selvä sitten!

Ennen ravintolaan menoa suunniteltiin, että oltais sitte ostettu hirveesti kaikkee karkkii ja sipsii ja suklaata ja mussutettais niitä samalla ku katotaan Tangledia. Mutta ruuan jälkeen oltiin niin täynnä että me pysyttiin jopa terveellisen kohtuuden rajoissa ja ostettiin vaan yks suklaalevy ja yks mini karkkipussi!

Lauantaina olis sitte vuorossa Birminghamin katsastaminen! Koska Cheltenhamista alkaa loppua näytettävät paikat, niin ihana kaupunki ku tää onki nii ei täällä kauheesti oo näytettävää.

Linda on täällä!

Miettikää, että ehkä viikko sitte Linda mietti matkailukohteita mihin se vois mennä viettämään 8 päivän lomansa. Arvatkaa mihin se karkas sieltä espanjan auringon alta? Tänne Englannin sadepilvien alle!

Oon ollu ihan hirveen laiska nyt kirjottamaan tätä blogia, joten en oo edes kertony, että oikeesti Linda on viettäny täällä jo keskiviikkoillan ja koko torstaipäivän! Tuli keskiviikkona kyllä pieni huoli että eihän mulla oo mitään hajua mihin pysäkille/asemalle se sen bussi tulee! Enkä mä pysty mun englantilaisesta numerosta soittamaan ulkomaalaisiin numeroihin, että olisin voinu Lindaltakaan kysyä. Arpapelillä menin ja juoksin sille isoimmalle asemalle. Siellä se oli!!

Valitettavasti, vaikka toisella onki pitkä loma, mun piti edelleen nousta aamulla puoli seittemän pistämään murot valmiiks... Arvatkaa inspiroiki siivoominen ja työnteko? Siis totta kai. Melkeen jo pakotin nukkuvan Lindan tosta mun vierestä jynssäämää vessoja.

Heti ku vapaa-aika koitti (torstaina siis) nii lähin näyttämään Lindalle vähä Cheltehamin ihania katuja. Ja kun mä oon tässä selittäny aina välillä näistä ihanista kaupoista ja shoppailumahdollisuuksista täällä, niin Linda koki saman tunteen. Siellä kaupoissa sen pakkikortti vinku nopeemmin ku mitä mä ehdin edes ajatella.

Käytiiin vähä ihastelemassa meidän suuuuria joulumarkkinoita, kävely sen läpi kestä jopa ehkä 5 minuuttia!

Mulle tuli ihan mun ensimmäiset päivät täällä Englannissa mieleen, ku katto sitä Lindan hyppelyä ja innostusta engantilaisia ja brittiaksenttia kohtaan! :D Edelleen oon ihan yli innoissani että saan asua täällä, mutta esimerkiks mulla ei oo nyt enää mitää ongelmaa ymmärtää tätä aksenttia (toisaalta jos joku jostain Manchesterista tai Liverpoolista tulis mulle puhumaan niin ottaisin kyllä google kääntäjän esiin) ja pysyn hyvin mukana vaikka kaikki puhuis kuinka nopeeta!

Totta kai Linda piti sitten totuttaa tähän Englantilaiseen menoon ja juotiin sitten mukavat iltapäiväteet ja tietysti otettiin hyllystä Harry Potterit! Juhlittiin mun vapaata iltaa!! Oltiin kävelemässä kotiin ja Kirstie soitti sen puhelun mitä mä odotan jokainen torstai ja perjantai. "I'm going to town with the boys so you're free!" JEE!! 

Ilta käytettiin sitte hyödyllisesti, esim. käveltiin ihan himo pitkä lenkki ("Niin mä en oo sitte ikinä kävelly täällä että mulla ei oo mitään hajua missä ollaan") Mutta paras ystäväni puhelimen navigaattori ohjas meidät perille! Pitkän lenkin jälkeen jatkettiin mieltä ylentävien tekemisten parissa ja otettiin mun kaikki englantilaiset lehdet ja leikeltiin niistä ihanat brittimiehet. Olis voinu vaikka tehdä joulukalenterin niistä kuvista, eli jokainen päivä sais avata uuden kuvan.

Nyt on tän aamu siivoukset siivottu ja me suunnataan kohta taas kaupunkiin!

Keep the heid osa 1

Nyt lähtee sitte massiivinen kuvien postaus operaatio lauantaista ja niiden kautta sitte selittelen että mitä tehtiin. Näin mulla ei mee viittä vuotta siihen, että saan tänki kirjotettua ja teidänkin on kivempi lukea! 

Lauantai:

Aamulla ensimmäiseks kun saatiin kammettua meidän jumissa olevat jäsenet bussista pihalle, lähdettiin tallustamaa kohti meidän hostellia! Check-in oli vasta kahdelta, mutta saatiin laukut kuitenki jättää sinne. Aika hieno kontrasti, kun kaikkien niiden rinkkojen keskellä on kolme kaunista pyörillä liikkuvaa lentolaukkua. Melkeen oltiin reppurissaajia! 

Meidän ihanan hostellin kaunis ruokapaikka! Josta sai muuten ilmaset kahvit, teet ja kaakaot aina kun halus!

Ei pelattu biljardia, koska muut pelkäs liikaa mun taitoja

En ehtiny ottaa kuvaa meidän huoneesta, joka on ehkä ihan hyvä, koska me sekotettiin se huone täysin ylösalaisin heti siitä hetkestä lähtien, kun astuttiin sisään. Mutta meillä oli siis kaks kerrossänkyä ja jokaisella sängyllä oli nimi. Ham, Mushroom, minä olin Pineapple ja näkymätön neljäs ystävämme (joka myöhemmin näytti itsensä) oli nimeltään Black olive. Meillä ei ollut peilejä, ei pistorasioita, eikä vessaa. Eli kunnon reppureissu meiningillä mentiin! Henkilökunta oli kyllä aivan mahtava, sellasta rennon letkeetä meininkiä ja ne oli koko ajan valmiita auttamaan!

Kamat hostellissa, mitä seuraavaks tehtäis. AAMUPALA! Lähettiin kiertelemän ja valittiin parhaimman näköinen paikka ja parhaimman näkönen menu. Tajusin myös, että en oo kahteen kuukauteen syöny aamupalalla mitää muuta, ku muroja. Olipa ihana syödä kunnon juusto-kinkku omeletti<3

Good morning it is!

Oli ihan hyvä, että Theresa oli meidän mukana, koska ilman sitä me tuskin oltais menty mihinkään kuuluisiin nhtävyyksiin tai tehty mitään muuta turistimaista. Oltain vaan Annan kanssa koettu Edunburgh kahviloiden kautta. Eli saatiin hostellista tieto, että kello 11 alkaa ilmanen n. 3 tunnin kävelykierros ja se kattaa melkeen kaikki  nähtäyydet, jotka siinä vanhassa kaupungissa on. Oltiin vähän ennakkoluulosia sitä kohtaan, koska kuka haluaa oikeesti näyttäytyä isossa turistiryhmässä. No suostuttelujen jälkeen päätettiin että mennään nyt sitte. 

Me ajateltiin ensin, et ollaankohan me tyyliin ainoita sillä kierroksella, mutta sinne oli kerääntyny ainakin yli 100 ihmistä! Älkää säikähtäkö, meidät oli jaettu pienempiin, n. 30 hengen ryhmiin ja espanjalaiset oli laitettu omaan ryhmään. Osasin kyllä taas nolata itseni aika kauniisti, kun meidän opas esittäytyi ja samalla kyseli, että mistä kaikkialta ryhmäläiset on. Joku naisryhmä sanoi, että from Finland. Ennen ku ehdin edes hillitä itseäni hihkaisin (erittäin kovaan) ääneen että "YEY!!" Koko ryhmä repes. En kyllä vieläkään tiedä keitä ne toiset suomalaiset oli koska en nähny niitä, kuulin vaan äänen. Ja ne todellakin kuuli mut. Muut oli Australiasta, Kanadasta, Amerikasta, Etelä-amerikasta, Englannista ja muutenki ympäri eurooppaa. Tutustuin muutamaan tyttöön ja juteltiin sitte niiden kassa. Toinen oli tullu Chicagosta asti ja toinen Cambridgestä. 

Free tour ja kattokaa tätä ihmismassaa

Meidän opas kertoi kaikkia mukavia ja kepeitä kidutustarinoita Edinburghin hyviltä päiviltä. En kyllä (onneks) muista miten tässä kidutettiin ihmisiä. Vai oliko tää jopa se paikka missä vaan kuulutettiin ilosanomat silloin muutama sata vuotta sitte, eli esim. joku lapsen syntymä. No kuka noista pitää mitää kirjaa.

Tää sydämen kuva tässä alla ei oikeesti ole niin kaunis ja herttainen miltä se näyttää. Tossa kohtaa nimittäin oli ennen sisäänkäynti vankilaan, kidutuslaitokseen ja telotuspaikkaan. Tänäki päivänä, varsinki paikalliset, sylkee ton sydämen päälle. Meidän opas sanoiki, että siitä oikeestaan erottaa turistit ja paikalliset, koska turistit ottaa kuvia  ja paikalliset sylkee. Paras juttu oli, kun joku oli polvistunu ja kosinu tuon sydämen päällä. Kauheen romanttista, eikö?

Muka tuo hyvää onnea ku silittää ton miehen varvasta. Silitin varvasta ja arvatkaa mitä tapahtu. Yksi ihminen huitas mua kyynerpäällä päähän samalla ku se ite kurkotti varpaaseen. 

Nähtiin myös eka vilaus Edinburghin linnasta! Jotenki kuvittelin, että se linna olis ollu monen kilometrin päässä keskustasta ja että meidän olis pitäny ottaa bussi sinne. Mutta siinä se jumalaton jättiläinen nökötti ehkä 10 minuutin kävelyn päässä meidän hostellista ja 5 minuutin kävelyn päässä ihan keskustasta.

Sitte vähä tähä väliin tälläsiä katukuvia, koska Edinburghin kadut oli niin ihanan tunnelmallisia!

Käytiin sitten yhdellä hautausmaalla missä taas kerrottin monia tarinoita, joista en kyllä nyt kuollaksenikaan muista yhtään ainutta. Paitsi, yllätys, ne Harry Potter osat.

Tässä on siis Tylypahka-inspired linna! Tai siis että Rowling inspiroitui tästä linnasta, koska tätä se katseli sieltä Elephant house kahvilasta, missä se kirjoitti ensimmäisiä pottereita! Tää linna oli siis ihan siinä hautausmaalla ja arvatkaa minkälaisia nimiä hautakivistä löytyi. McGonagall, Myrtle...

Yks sulonen tarina kertoi tälläisestä koirasta nimeltä Greyfriars Bobby. Eli olipa kerran eräs mies joka  löysi tämän pienen skottiterrieri Bobyn jostain. Tää pari oli ihan erottamaton ja teki kaiken yhdessä, mutta kahden vuoden jälkeen mies kuoli tuberkuloosiin ja hänet haudattiin tälle hautausmaalle. Kerrottiin, että 14 vuoteen Bobby ei poistunut isäntänsä haudalta ja kuoleman jälkeen koirulikin haudattiin samalle hautausmaalle lähelle omistajaansa.

Käytiin moikkaamassa vähä kuningatarta Holyrood palacella. Eli maksettiin ruhtinaalliset 10 puntaa sen takia, että päästiin kattomaan kivaa linnaa. No kokemus tämäkin ja ihan hyvä että meidän turistiopas Theresa ehdotti tälläisiäkin kohteita ;)

Kyseessä oli siis Holyrood Palace eli virallinen Englannin kuningsperheen asuinpaikka ja täällä mä siis hurmasin Prinssi Harryn ja kosin sitä. Häät pidetään kesällä.

Vahdit tais ottaa lopputilin

Lopulta  mä sitte päätin ostaa tän linnan koska oli sen verran kiva sisältä ja ihan ok halpa

9 tunnin bussimatkan ja 10 tunnin kävelyn jälkeen me saatiin jättää kaikki kirkot ja palatsit taakse ja suunnattiin kohti hostellia. Koska matka ei olisi täydellinen, jos ei käytäis Edinburghi yössä tutustumassa paikallisiin! Ja voi ette voi uskoa kuinka ihana oli laittautua ja meikata ja laittaa mekko päälle! Koska tosiaan täällä Englannissa en oo kyllä kauheen tiuhaan tahtiin ehtiny käyttämään mitään meikkejä tai kivoja reiättömiä ja ruokatahrattomia vaatteita. Hyvä jos hiukset oon jaksanu harjata aamulla!

Levitettiin siis koko omaisuus siihen huoneen lattialle ja vallattiin vielä käytävän pistorasiat kaikilla hiustenlaittohärveleillä ja kuivaimilla. Koska käytävällä oli ainoat peilit ja pistorasiat. Siinä kun istuttiin keskellä lattiaa ja oltiin erittäin kovaäänisiä, kuultiin kuinka avain kävi ovessa. Kaikki katottiin toisiimme että apua tuleeko sieltä nyt joku henkilökunnan jäsen ja näkee tän kauheen kaaoksen. Mutta. Sieltä tulikin erittäin pöllämystyneen näköinen huoneemme neljäs asukki, Black olive! En valitettavasti muista tytön nimeä eikä se kyllä varmaan halua muistaa meidän nimeä. Nimittäin ku se tuli, säikähdettiin niin että potkastiin meidän kaikki kahvikupit ja juomapullot siihen kokolattiamatolle niin että se kastu melkeen kokonaan. Mahto olla kiva tervtuliaisyllätys sille, ku se kauhistuneena tuli sinne huoneeseen. Se oli vähä niinku pikasiivous ja tavaroiden järjestäminen. Vaihdettiin siinä toki muutamia lauseita ennen ku se lähti alakertaan syömään ja me päätettiin olla kohteliaita ja lähdettiin huoneesta myös.

Skotlannissa kun oltiin niin meidän oli ihan pakko maistaa skottilaista viskiä. Kyllä nuoret pojat katto tiskillä aika hämmentyneinä ku tällänen tyttö menee ja sanoo että "Whisky of the month".

Veikatkaa tykättiinkö.
Tässä alotetaan.

Ja tähän lopetetaan.
No vitsi oikeesti, älkää hätääntykö siellä. Tää on  vaan sellanen attitude kuva mistä se junamies puhui!

Illan aikana tutustuttiin moniin skotlantilaisiin ja mulle oli ihan sama mitä ne puhu, kunhan sain kuulla sitä aksenttia! Ne olis voinu puhua vaikka maailma kaappaamisesta ja mä olisin menny mukaan suunnitelmaan. Tavattiin myös AUSTRALIALAISIA! Ne jotka tuntee mut, tietää että tää on huge deal ja olisin voinu heti kidnapata ne miehet. Ne työskenteli Skotlannissa Working&Holiday viisumilla ja voi ne oli niin sulosia! Unohdettiin sitte ne skotlantilaiset ja hengailtiin Australialaisten kanssa koko loppuilta. Ja niinku tuossa matka-postauksessa kerroin, mentiin nukkumaan puoli 5 aikaan aamulla. Että ei ilmeisesti kuitenkaan kauheesti bussimatka rasittanu.

Matka Edinburghiin ja takaisin

Aattelin nyt jakaa nää mun postaukset silleen, että tänään mä kerron meidän matkasta sinne ja takaisin (uskokaa tai älkää, ne vaatii täysin oman blogipostauksen) ja huomenna kerron sitte ite Edinburghin reissusta!

Kaikille varmaan on jäänyt jo päähän, mutta kerrataan vielä. Eli ensin lähdettiin siis junalla Cheltenhamista kohti Birminghamia, jotta päästäis matkaamaan 9 tuntia meidän ihanassa ja varmasti raikkaassa bussissa!

Tää on vähä tällästä huolestunutta ilmettä

"Remember girls, it's not the looks it's the attitude" -Junamies joka otti kuvan

Birminghamissa jäätiin ihastelemaan ihania joulumarkkinoita ja oikeesti jokasesta kojusta tuli uus ihana tuoksu ja ah<3 Olisin voinu jäädä sinne loppuajaks mussuttamaan nutella pannareita! Hetken kiertelyn ja unelmoinnin jälkeen tajuttiin, että meillähän ei oo oikeestaan mitään hajua, mistä se bussi lähtee ja aikaa siihen on ehkä 40 minuuttia. Theresa kaivoi kartan esiin, minä kaivoin navigaattorin.

Bussiasemalle kävely kesti 20 minuuttia eli oli ihan hyvä, että tajuttiin se noinki aikasin ;) Tosin, meidän bussin lähtö viivästyi puolella tunnilla, että se siitä kiirestä sitten. Mä jo ehdin toivoa, että me ollaan ainoat hullut, jotka lähtee 9 tunnin busimatkalle ja että oltais jokainen saatu oma penkkirivi. Kuinka väärässä olinkaan. Se bussi oli ihan täynnä! Mä istuin jonku random-miehen vieressä ja koska se ei ottanu takkia tai mitään pois niin toivoin hartaasti, että se lähtis heti ekoilla pysähdyksillä pois. Taas meni arvaus ihan pieleen, koska se jäi pois Glasgowissa, eli 8 tunnin jälkeen. Mutta oikeesti, jos totta puhutaan, niin ei se bussimatka oikeesti ollu edes  kauhee (nopeemmin se ainaki meni ku junamatka...). 

Meidän takana istui iso ryhmä Afrikkalaisia ja siinä kahdentoista aikaan ne päätti ruveta laulamaan. Hmm... Mä tykkään afrikkalaisesta musiikista, mutta en silloin kun edessä on matka kohti kuolemaa. Luojan kiitos ne lopetti melkein heti.

Mä olin  melkeen koko matkan hautautunu mun jumalattoman takin alle korvatulpat korvissa. Muutki ihmiset oli päätyny tähän samaan ratkaisuun. Olin siis ihan autuaan tietämätön ympäröivästä maailmasta. En mä kyllä nukkunu ku ehkä tunnin koko matkan aikana, mutta jostain kumman syystä mä olin ihan pirtee ku saavuttiin kahdeksan aikaan aamulla Edinburghiin! Tosin pieni huoli kyllä oli, että mitä lähemmäs iltaa mennään niin sitä kuolleempi olen. Taas olin erittäin väärässä ja nukkumaan mentiin ekan kerran sunnuntai aamuna kello puoli 5, mutta siitä sitte kerron enemmän toisessa postauksessa.

--------

Päivät meni nopeemmin ku Usain Bolt Olympialaisissa ja sunnuntai iltana oliki sitte aika palata kotiin. Juna matkassa oliki sitte riittävästi seikkailua yhdelle viikolle. Matkan oli tarkoitus kestää n. 5 tuntia mutta lopulta päädyttii istumaan siellä ainakin 8 ja puoli tuntia. Ai miten on mahdollista? No minäpä kerron.

Kaikki lähti hyvin liikenteeseen, junan lähtö ei viivästynyt eikä muutenkaan ollut mitenkään huolestunu fiilis. Juuri kun juna lähti liikkeelle, äiti pisti tekstarin että Englannissa on ilmeisesti tulvia ja ne vaikuttaa juna-aikatauluihin. No enhän mä ajatellu että se olis oikeesti vaikuttanu jotenki meidän junaan, mutta toisaalta, me mentiin melkeen koko Iso-britannian läpi niin ihme jos ei olis vaikuttanu.

Hukutettiin murheemme toffee-karkkeihin

Matka alkoi pienellä puolentunnin viivästyksellä Yorkin ja jonkun toisen kaupungin välissä, juurikin näiden tulvien takia. No ei vielä tässä vaiheessa haitannu, on sitä pahemminki ollu junat myöhässä. Tän jälkeen alkoi kuitenki kuulutuksia tulla vähän turhan tiuhaaseen tahtiin. Parin tunnin matkustamisen jälkeen kuulutettiin, että meidän juna otetaan pois käytöstä, eli pitää siis vaihtaa junaa. Tietysti meidän jatkojuna oli IHAN toisessa päässä Birminghamin asemaa. Oltiin kuitenki jo Birminghamissa ja ajateltiin, että enää 40 minuuttia ja ollaan kotona. Hehe, nii varmaan.

Ongelmat eivät nimittäin toki loppuneet tähän. Hetken matkustamisen jälkeen taas pysähdyttiin ja oltiin vähän turhan kauan paikoillaan. Onneksi uusi kuulutus selitti tämänkin tilanteen. Me oltiin juututtu junan taakse, joka oli juuttunut junan taakse, joka oli juuttunut junan taakse. Mahtavaa! Jossain vaiheessa juna lähti liikkeelle ja huokastiin jo helpottuksesta, mutta uus kuulutus palautti meidät taas maan pinnalle. "We are currently going into wrong direction because of the long queue" ja sitten se selitti jotain jostain junasta joka ilmeisesti oli pois raiteiltaan. Tässä vaiheessa meidän aivot oli kuitenki jo räjähtämässä ku kello alkoi lähenemään jo kahtatoista eikä kotiinpaluusta ollu tietoakaan, joten ei kauheesti kiinnitetty huomiota enää. Taas juna pysähtyi johonkin randomille asemalle ja kuulutettiin "Now it's time to stretch your legs, we are going to stay here for a short while". No tämä "a short while" pysähdys kesti n. puolisen tuntia.

Vihdoin lähdettiin taas liikkeelle ja jopa oikeean suuntaan ja tuli se kuulutus, jota me odotetttiin. "Cheltenham Spa". Kamat kasaan ja ovelle! Ei haittaa vaikka kello oli jo ties mitä. Innoissaan seistiin siinä kun juna pysähtyi ja yritettiin avata ovea. Hetkinen. Lukossa. Miten tää aukee? Painettiin nappia, soitettiin train managerille, mitään ei tapahtunu. Voi ei. Juna lähti liikkeelle ja seuraava pysähdys on BRISTOLISSA!! Nyt ei enää tiedetty että pitäiskö itkeä vai nauraa, koska siihen aikaan ei lähtenyt bristolista mikään bussi tai juna takaisin ja taksi maksaa ainakin satasen. Olisko aika ottaa puhelu Kirstielle ja kertoa, että en taida olla aamupalan aikaan kotona.

Vajottiin vaan lattialle siihen ovien eteen..

Theresa lähti selvittämään tilannetta, että mitä meidän pitää tehdä. Koska täähän ei oikeesti ollu meidän syy. Mitä me nimittäin voidaan tehdä asialle, jos automaattiovet ei aukea? Ei mitään. Onneks se tuli takaisin hyvien uutisten kanssa! Meille nimittäin tarjottiin ilmanen taksimatka takaisin Cheltenhamiin! Matkaa Bristoliin oli kuitenki vielä puoli tutia jäljellä, joten me päätettiin vaihtaa yökkärit päälle, että saatais vaan kaatua sänkyyn. Tässä vaiheessa ja siinä koomasessa mielentilassa ei edes välitetty, että vaunu oli puoliks täynnä, vaihdettiin vaan vaatteet siinä. 

Kello oli tähän aikaan puoli 2

Onneks oltiin siinä vähän jälkeen puoli 2 perillä Bristolissa ja saatiin lähteä ettimään taksia. Meidät ohjattiin Turkkilaisen miehen taksiin. 

Tietekin kaiken tän odottelun jälkeen jouduttiin odottamaan Bristolissa vielä vähän lisää

En tiedä sanooko tää kenellekkään mitää, mutta Turkkilaiset on HULLUJA ajajia ja mulla on tarpeeks elämänkokemusta, että voin sanoa tämän. Tämäkään mies ei ollut poikkeus. Hyvän kuvan se antoi heti ekana, ku sanottiin, että Cheltenham. Sen ilme oli vähän että O.o?? Sitte se kaivoi navigaattoria ja etsi "Here's no Cheltenham. Is it chelteham spa??" Katottiin Annan kanssa toisiamme että seriously. Kävelläänkö vaan kotiin niin ehkä ollaan turvallisesti siellä. Parasta oli se kun se sanoi että "Are you sure you are not going to Chippenham." Oli siinä pokassa pitelemistä "yeah, we are sure." P.s. Liikennesäännöistä ei ollu tietoakaan. Mutta toisaalta, kello oli jo melkeen puoli kolme, että eipä siellä muita ollu liikenteessä.

VIHDOIN oltiin perillä ja voin sanoa, että kävely keskustasta kotiin oli sellasta huonoa läpänheittoa Annan kanssa, että ihan naurattaa. Ei kyll- mikään ihme, koska kello oli jo kolme. Mua ehkä välillä jopa säälitti Theresa, koska  me ollaan Annan kanssa vietetty niin paljon aikaa yhessä, että meillä on jo ihan oma tapa puhua ja meidän ei tarvi edes käyttää sanoja (käsien huitominen riittää) niin toinen tajuaa heti mitä toinen tarkottaa. Eli sitä saattoi välillä turhauttaa se... 

Mutta siis, laitoin kellon soimaan puoli 7 ja tirautin muutaman kyyneleen, kun tuli ilmoitus, että "Aikaa herätykseen on 3 tuntia".

Korvatulpat, check, tyyny, check, liput, ainiin...

Tajusin tänään, että voisin jopa jossain välissä tulostaa mun liput Edinburghiin, koska lähtöhän on tosiaan HUOMENNA!! Voitteko kuvitella? Mä en ainakaan. Kirstie koko ajan pelottelee ja muistuttelee meidän ihanasta 9 tunnin bussimatkasta... Joka päivä koko tän viikon ajan se on keksiny jonku uuden asian, mikä helpottais bussimatkaa. Korvatulpat, tyyny, peitto, musiikkia ja tänään tuli kyllä kaikista paras ehdotus, jolle repesin totaalisesti. Alkoholi. Ehkä me kuitenki yritetään vaan nukkua sillä matkalla.

Päivä meni hyvin! Ihanan rento siivouspäivä oli ja täähän on melkeen kun lomapäivä siis. Musiikki vaan täysille (ja Kirstielle varotus, että nyt kannattaa sulkea työhuoneen ovi, koska mä laulan.) ja silittämään. 

Toisaalta ei iltakaan mennyt mitenkään huonosti. Ihanan rento lukupiirimme taas kokoontui ja kaikki oltiin taas yhdessä kasassa sohvalla lukemassa Captain Underpantsia.

Menin taas pitämään seuraa lastenvahti-Annalle, koska sen host vanhemmat oli kattomassa uusinta Bondia, niinkui jokaisen kunnon Englantilaisen kuuluukin. Suunniteltiin kaikkea mitä aiotaan tehdä Edinburghissa ja mitä meidän pitää ottaa mukaan matkalle... Listan koosta päätellen me ollaan menossa viikon reissulle viikonloppureissun sijaan. 

Tää oli tällänen pikapäivitys, koska halusin vaa kertoa, että musta ette kuule mitää seuraavaan kolmeen päivään! Sen jälkeen tulee niin pitkä postaus, että Kiinan muurikaan ei vedä vertoja sille. 

xxx

Sataa sataa ropisee

Jos uutisista luette, että Cheltenhamissa ihmiset on hukkunu kaduille, niin se saattaa olla ihan totisinta totta. Täällä on satanu kaks päivää putkeen niin paljon, että Kyröjoen tulvat on pientä verrattuna tähän. Ja mikäs sen parempi paikka kokea tämä virkistävä sade, kun ulkona kävelylenkillä. Oli astetta kiireisempi aamu tänään, koska pojat nukkui vielä 7:20 ja vaikka mä yritin ehdottaa, että joko olis aika herättää ne, (bussin lähtöön 40minuuttia, josta 35 minuuttia menee Hugon aamupalan kanssa ja lopun 5 minuuttia sännätään pää kolmantena jalkana ja etsitään takkeja ja kenkiä) mutta ne vaan otti aamun rennosti ja sanoi, että kyllä ne siitä herää pian. No just, te lähette kohta töihin, eikä teidän tarvi pukea kahta lasta... Eli tän seurauksena oli hieman kiireellinen aamua ja siinä kun Hugo istui rappusilla ja selitti jotain dinosauruksista, mä säntäsin huoneesta toiseen (ja etsin välillä kadonnutta sukkaa ja välillä kadonnutta koululaukkua) ja aina välillä huusin että "Yeah" tai "oh really!" aina kun ohitin Hugon.

Kattokaa ny tätä ihanaa säätä! Harmi että sitä sadetta ei tässä näy, mutta satoi  kaatamalla

Sadehan tosiaan alkoi heti kun lähdettiin pihalle. Mulla ei ollut aikaa laittaa Montyn vaunuihin sadesuojaa, niin käärin sen sitten monen peiton sisään ja toivoin, että raukka lapsi pysyis kuivana. Kuvitelkaa miten hankalaa on mennä puolijuoksua samalla, kun yrität ohjata vaunuja yhdellä kädellä ja toisella kädellä pidät suurta sateenvarjoa Hugon päällä. Siinä sivussa vielä vaunujen ohjauksen lisäks pitää ohjata Hugoa, ettei se kurvaa autotielle, koska se nyt ei kauheesti katso mihin se sillä potkulaudalla potkuttelee. Ja jossain välissä pitäis vielä itsekkin väistellä autoja ja ihmisiäkin.

Mitäpä mä en näiden eteen tekis ja loputulos oli se, että mä olin ihan läpimärkä ja lapset oli kuivia. Ai miten kiva. 

Mentiin Montyn kanssa sadetta pakoon Annan luo, koska niiden talo on 20 metriä lähempänä keskustaa kuin meidn talo. Oltiin kyllä siis sovittu playdate niiden kanssa, koska keskiviikkoisin ei ole mitän playgrouppia eikä uloskaan voinu mennä tulvan takia. Monty oli ihan innoissaan, ku pääsi leikkimään aivan uusilla leluilla! Niin olin muuten minäkin. Mä alan jo tympääntyä niihin lauluihin joita meidän leluista pääsee...

Tältä näyttää au pairien kahvipöytä. Harmi että tässä ei näy niitä babyccinoja  mitkä tehtiin! Eli periaatteessa vaan lämmintä maitoa jossa on päällä sitä maitovaahtoa.

Älkää huoliko, en unohtanut Montyn hoitamista siinä samalla kun oltiin ja istuttiin. Kirstie oli oikein tyytyväinen että keksittiin tällästä tekemistä.

Hugo käyttäytyi tänään myöhemmin iltapäivällä ku unelma... En mä tiedä mikä siihen meni, koska se söi koko lautasen tyhjäks ilman suurta draamaa! Sitten kun se kysyi jälkkäriä, (eli karkkeja tai keksiä) niin mä ehdotin omenaa ja arvatkaa mitä se sanoi. "Yes, please!" JES! Kirstie tuli kotiin puolituntia myöhässä ruuhkan takia, ja siellä me oltiin kaikki kolme olkkarin lattialla isojen kirja kasojen takana ja luettiin Captain Underpantsia ja syötiin omenia!

TV:n katselun aikana ilman mitään varotusta, Hugo kasas kaikki puput ja dinosaurukset mun syliin ja hyppäs ite päällimmäiseks. Siinä me sitten löhöiltiin ja vallattiin koko sohva koko loppuillaks! Tälläset rennot hetket on aiiivan ihania näiden mukavan kevyiden 1 tuntisten päivien jälkeen!

Huomenna alkaa mun viikonloppu eli torstai ja siivouspäivä!