Keep the heid osa 1

Nyt lähtee sitte massiivinen kuvien postaus operaatio lauantaista ja niiden kautta sitte selittelen että mitä tehtiin. Näin mulla ei mee viittä vuotta siihen, että saan tänki kirjotettua ja teidänkin on kivempi lukea! 

Lauantai:

Aamulla ensimmäiseks kun saatiin kammettua meidän jumissa olevat jäsenet bussista pihalle, lähdettiin tallustamaa kohti meidän hostellia! Check-in oli vasta kahdelta, mutta saatiin laukut kuitenki jättää sinne. Aika hieno kontrasti, kun kaikkien niiden rinkkojen keskellä on kolme kaunista pyörillä liikkuvaa lentolaukkua. Melkeen oltiin reppurissaajia! 

Meidän ihanan hostellin kaunis ruokapaikka! Josta sai muuten ilmaset kahvit, teet ja kaakaot aina kun halus!

Ei pelattu biljardia, koska muut pelkäs liikaa mun taitoja

En ehtiny ottaa kuvaa meidän huoneesta, joka on ehkä ihan hyvä, koska me sekotettiin se huone täysin ylösalaisin heti siitä hetkestä lähtien, kun astuttiin sisään. Mutta meillä oli siis kaks kerrossänkyä ja jokaisella sängyllä oli nimi. Ham, Mushroom, minä olin Pineapple ja näkymätön neljäs ystävämme (joka myöhemmin näytti itsensä) oli nimeltään Black olive. Meillä ei ollut peilejä, ei pistorasioita, eikä vessaa. Eli kunnon reppureissu meiningillä mentiin! Henkilökunta oli kyllä aivan mahtava, sellasta rennon letkeetä meininkiä ja ne oli koko ajan valmiita auttamaan!

Kamat hostellissa, mitä seuraavaks tehtäis. AAMUPALA! Lähettiin kiertelemän ja valittiin parhaimman näköinen paikka ja parhaimman näkönen menu. Tajusin myös, että en oo kahteen kuukauteen syöny aamupalalla mitää muuta, ku muroja. Olipa ihana syödä kunnon juusto-kinkku omeletti<3

Good morning it is!

Oli ihan hyvä, että Theresa oli meidän mukana, koska ilman sitä me tuskin oltais menty mihinkään kuuluisiin nhtävyyksiin tai tehty mitään muuta turistimaista. Oltain vaan Annan kanssa koettu Edunburgh kahviloiden kautta. Eli saatiin hostellista tieto, että kello 11 alkaa ilmanen n. 3 tunnin kävelykierros ja se kattaa melkeen kaikki  nähtäyydet, jotka siinä vanhassa kaupungissa on. Oltiin vähän ennakkoluulosia sitä kohtaan, koska kuka haluaa oikeesti näyttäytyä isossa turistiryhmässä. No suostuttelujen jälkeen päätettiin että mennään nyt sitte. 

Me ajateltiin ensin, et ollaankohan me tyyliin ainoita sillä kierroksella, mutta sinne oli kerääntyny ainakin yli 100 ihmistä! Älkää säikähtäkö, meidät oli jaettu pienempiin, n. 30 hengen ryhmiin ja espanjalaiset oli laitettu omaan ryhmään. Osasin kyllä taas nolata itseni aika kauniisti, kun meidän opas esittäytyi ja samalla kyseli, että mistä kaikkialta ryhmäläiset on. Joku naisryhmä sanoi, että from Finland. Ennen ku ehdin edes hillitä itseäni hihkaisin (erittäin kovaan) ääneen että "YEY!!" Koko ryhmä repes. En kyllä vieläkään tiedä keitä ne toiset suomalaiset oli koska en nähny niitä, kuulin vaan äänen. Ja ne todellakin kuuli mut. Muut oli Australiasta, Kanadasta, Amerikasta, Etelä-amerikasta, Englannista ja muutenki ympäri eurooppaa. Tutustuin muutamaan tyttöön ja juteltiin sitte niiden kassa. Toinen oli tullu Chicagosta asti ja toinen Cambridgestä. 

Free tour ja kattokaa tätä ihmismassaa

Meidän opas kertoi kaikkia mukavia ja kepeitä kidutustarinoita Edinburghin hyviltä päiviltä. En kyllä (onneks) muista miten tässä kidutettiin ihmisiä. Vai oliko tää jopa se paikka missä vaan kuulutettiin ilosanomat silloin muutama sata vuotta sitte, eli esim. joku lapsen syntymä. No kuka noista pitää mitää kirjaa.

Tää sydämen kuva tässä alla ei oikeesti ole niin kaunis ja herttainen miltä se näyttää. Tossa kohtaa nimittäin oli ennen sisäänkäynti vankilaan, kidutuslaitokseen ja telotuspaikkaan. Tänäki päivänä, varsinki paikalliset, sylkee ton sydämen päälle. Meidän opas sanoiki, että siitä oikeestaan erottaa turistit ja paikalliset, koska turistit ottaa kuvia  ja paikalliset sylkee. Paras juttu oli, kun joku oli polvistunu ja kosinu tuon sydämen päällä. Kauheen romanttista, eikö?

Muka tuo hyvää onnea ku silittää ton miehen varvasta. Silitin varvasta ja arvatkaa mitä tapahtu. Yksi ihminen huitas mua kyynerpäällä päähän samalla ku se ite kurkotti varpaaseen. 

Nähtiin myös eka vilaus Edinburghin linnasta! Jotenki kuvittelin, että se linna olis ollu monen kilometrin päässä keskustasta ja että meidän olis pitäny ottaa bussi sinne. Mutta siinä se jumalaton jättiläinen nökötti ehkä 10 minuutin kävelyn päässä meidän hostellista ja 5 minuutin kävelyn päässä ihan keskustasta.

Sitte vähä tähä väliin tälläsiä katukuvia, koska Edinburghin kadut oli niin ihanan tunnelmallisia!

Käytiin sitten yhdellä hautausmaalla missä taas kerrottin monia tarinoita, joista en kyllä nyt kuollaksenikaan muista yhtään ainutta. Paitsi, yllätys, ne Harry Potter osat.

Tässä on siis Tylypahka-inspired linna! Tai siis että Rowling inspiroitui tästä linnasta, koska tätä se katseli sieltä Elephant house kahvilasta, missä se kirjoitti ensimmäisiä pottereita! Tää linna oli siis ihan siinä hautausmaalla ja arvatkaa minkälaisia nimiä hautakivistä löytyi. McGonagall, Myrtle...

Yks sulonen tarina kertoi tälläisestä koirasta nimeltä Greyfriars Bobby. Eli olipa kerran eräs mies joka  löysi tämän pienen skottiterrieri Bobyn jostain. Tää pari oli ihan erottamaton ja teki kaiken yhdessä, mutta kahden vuoden jälkeen mies kuoli tuberkuloosiin ja hänet haudattiin tälle hautausmaalle. Kerrottiin, että 14 vuoteen Bobby ei poistunut isäntänsä haudalta ja kuoleman jälkeen koirulikin haudattiin samalle hautausmaalle lähelle omistajaansa.

Käytiin moikkaamassa vähä kuningatarta Holyrood palacella. Eli maksettiin ruhtinaalliset 10 puntaa sen takia, että päästiin kattomaan kivaa linnaa. No kokemus tämäkin ja ihan hyvä että meidän turistiopas Theresa ehdotti tälläisiäkin kohteita ;)

Kyseessä oli siis Holyrood Palace eli virallinen Englannin kuningsperheen asuinpaikka ja täällä mä siis hurmasin Prinssi Harryn ja kosin sitä. Häät pidetään kesällä.

Vahdit tais ottaa lopputilin

Lopulta  mä sitte päätin ostaa tän linnan koska oli sen verran kiva sisältä ja ihan ok halpa

9 tunnin bussimatkan ja 10 tunnin kävelyn jälkeen me saatiin jättää kaikki kirkot ja palatsit taakse ja suunnattiin kohti hostellia. Koska matka ei olisi täydellinen, jos ei käytäis Edinburghi yössä tutustumassa paikallisiin! Ja voi ette voi uskoa kuinka ihana oli laittautua ja meikata ja laittaa mekko päälle! Koska tosiaan täällä Englannissa en oo kyllä kauheen tiuhaan tahtiin ehtiny käyttämään mitään meikkejä tai kivoja reiättömiä ja ruokatahrattomia vaatteita. Hyvä jos hiukset oon jaksanu harjata aamulla!

Levitettiin siis koko omaisuus siihen huoneen lattialle ja vallattiin vielä käytävän pistorasiat kaikilla hiustenlaittohärveleillä ja kuivaimilla. Koska käytävällä oli ainoat peilit ja pistorasiat. Siinä kun istuttiin keskellä lattiaa ja oltiin erittäin kovaäänisiä, kuultiin kuinka avain kävi ovessa. Kaikki katottiin toisiimme että apua tuleeko sieltä nyt joku henkilökunnan jäsen ja näkee tän kauheen kaaoksen. Mutta. Sieltä tulikin erittäin pöllämystyneen näköinen huoneemme neljäs asukki, Black olive! En valitettavasti muista tytön nimeä eikä se kyllä varmaan halua muistaa meidän nimeä. Nimittäin ku se tuli, säikähdettiin niin että potkastiin meidän kaikki kahvikupit ja juomapullot siihen kokolattiamatolle niin että se kastu melkeen kokonaan. Mahto olla kiva tervtuliaisyllätys sille, ku se kauhistuneena tuli sinne huoneeseen. Se oli vähä niinku pikasiivous ja tavaroiden järjestäminen. Vaihdettiin siinä toki muutamia lauseita ennen ku se lähti alakertaan syömään ja me päätettiin olla kohteliaita ja lähdettiin huoneesta myös.

Skotlannissa kun oltiin niin meidän oli ihan pakko maistaa skottilaista viskiä. Kyllä nuoret pojat katto tiskillä aika hämmentyneinä ku tällänen tyttö menee ja sanoo että "Whisky of the month".

Veikatkaa tykättiinkö.
Tässä alotetaan.

Ja tähän lopetetaan.
No vitsi oikeesti, älkää hätääntykö siellä. Tää on  vaan sellanen attitude kuva mistä se junamies puhui!

Illan aikana tutustuttiin moniin skotlantilaisiin ja mulle oli ihan sama mitä ne puhu, kunhan sain kuulla sitä aksenttia! Ne olis voinu puhua vaikka maailma kaappaamisesta ja mä olisin menny mukaan suunnitelmaan. Tavattiin myös AUSTRALIALAISIA! Ne jotka tuntee mut, tietää että tää on huge deal ja olisin voinu heti kidnapata ne miehet. Ne työskenteli Skotlannissa Working&Holiday viisumilla ja voi ne oli niin sulosia! Unohdettiin sitte ne skotlantilaiset ja hengailtiin Australialaisten kanssa koko loppuilta. Ja niinku tuossa matka-postauksessa kerroin, mentiin nukkumaan puoli 5 aikaan aamulla. Että ei ilmeisesti kuitenkaan kauheesti bussimatka rasittanu.