Monta juhlaa tänään!

Ensinnäkin, HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! (Tai se pari tuntia mitä sitä on jäljellä)

Ja toiseks, tänään on myös Poppy day! Yks päivä taas lisää, mistä en ollut ikinä kuullutkaan. Eli tänään siis muistellaan kaikkia niitä, jotka kuoli ensimmäisen maailmansodan aikana. Poppy tarkoittaa siis unnikkoa ja en yhtään liiottele, kun sanon, että kaikilla oli tänään (tai itseasiassa koko viikon) punainen unikko rintapielessä tai hiuksissa tai laukussa. Kyseessä oli siis tosi iso päivä ja aamulla 11 aikaan keskustaa oli kerääntynyt n. 4000-5000 ihmistä katsomaan juhlaparaatia. Eli siellä oli kaikki muut, paitsi väsyneet au pairit, jotka nautti hiljasesta sunnuntaiaamusta. Mutta kunnioitin päivää ja heti kun lähdin keskustaan, pistin oman unikon laukkuun kiinni! Oon kunnon Englantilainen. En Brittiläinen. Eglantilainen. Kaikki suuttuu heti, jos niitä sanotaan Briteiks, koin tän eilen illalla.

Tavattiin Jandan kanssa kaupungilla ja kierreltiin ja kaarreltiin ja käytiin vähä kahvilla. En tiiä pitäiskö mun (meidän) nyt jo oikeesti rajottaa tätä Starbucksia, koska tällä kertaa kaikki työntekijät tietää meidän nimen. Meidän ei tarvi ku enää astua sisään sinne ja ne rupee hymyilemään/nauramaan, ottaa meidän tilauksen ja sanoo "Nahid and Jen, was it?"

Outoa ajatella, että Jandalla on jo opettajantutkinto viittä vaille valmis ja minä täällä olen että "Hei mikä tulevaisuus ja mitkä suunnitelmat? Mä vaan leikin." Se tosin on jo 24 ja minä en, mutta silti! Sama Julialla, koska sillä on jo tutkinto kriminologiasta (onko se edes oikee sana? Yritän tässä vaan kääntää suoraa suomeks mitä se on sanonu) mutta Espanjassa nyt on vähän astetta hakalampi työllistyä tällä hetkellä nii se tuli Englantiin. 

Eilinen ilta oli kyllä huippu! Kolme kovaäänistä hullua ja muutama hiljainen saksalainen ei oo mikään paras yhdistelmä, koska ne varmaan ajatteli, että kaikki ihmiset Kanadasta, Suomesta ja Espanjasta on seinähulluja. Tapasin myös kaks uutta au pairia! Julian Saksasta ja Isabelin Espanjasta. Julia oli tosi mukava, mutta se vaan lähti niin aikasin, että en ehtiny sen enempää jutella sen kanssa. Sillä on tällänen missio päällä, että sen kaverit lähettää sille tietyin väliajoin aina kirjeitä, jotka sisältää tehtäviä. Sen pitää sitten suorittaa ne tehtävät ja todistusaineistoks pitää ottaa kuva. Ensimmäinen tehtävä oli, että piti kokata saksalainen ateria perheelle ja ottaa kuva. Toinen tehtävä oli, että Julian piti ettiä joku vieras ihminen ja tehdä käsilläseisonta niin, että se vieras pitää kiinni sen jaloista. Ja tän tehtävän se teki eilen. Voi sitä aplodien ja hurrausten määrää!

Kaikki muut lähti tosi aikasin kotiin, mutta minä, Janda ja espanjalainen Julia jäätiin ihan viimeseen minuuttiin asti Moomoohon (oikeesti kuka valopää on keksiny ton nime?) ja musta tuntui, että mulle kasvo 12 päkki siitä naurun määrästä mitä eilen naurettiin.

Oon mä aika onnellinen, että täältä löytyy näin ihania ihmisiä! (Ja näiden lisäks tietysti muut jotka ei valitettavasti ollu paikalla)

Julia (espanja), Theresa, Isabel, joku Theresan kaveri, Julia (saksa), henkilö jonka skippaan ja Janda

Meidän koko ilta meni tällä fiiliksellä. Janda on ainut, joka edes yrittää näyttää normaalilta... Me epäonnistutaan Julian kanssa tädellisesti

Voi Julia on niin ihana, koska sillä on aina vähän englanninkieliset sanat hakusessa ja usein tulee vähä väärinymmärryksiä, niinkuin eilen esimerkiks.

Julia: "What are these shorts that everyone has?"

Minä: "Shorts?"

Janda: "Where?"

Minä: "?"

Janda: "?"

Julia: "These you drink??"

Janda: "Shots, Julia, Shots..."

Pian on x Factorin tuloslähetys! Mä toivon että Chris Maloney, James Arthur tai Rylan tippuu... Ei täs muuta.