Run... scoot... BOOST

Viimesiä päiviä viedään ja sitte alkaa taas "normaali" arki Montyn kanssa, kun Hugo jumittaa koulussa. Tää päivä oli itseasiassa aika rento, koska Monty oli hoidossa ja Hugo nukku parin tunnin päikkärit! Ei sillä että 5 vuotiaat yleensä nukkuis, tällä kertaa jätkä vaan päätti herätä viiden aikaan aamulla ja kaheksalta se oli jo niin väsyny ja kärttynen... Saatto muuttua äkäseks pienimmästäki asiasta, nii minä sitte kannoin sen sänkyyn ja Andrew varmisti, että se rupeais nukkumaan. 

Eilen suunniteltiin se meidän Skotlannin reissu ja oikeesti... Saanko itkeä. Meillä nyt on sitte edessä 9 tunnin bussimatka. Ihan oikeesti. Ja nyt ei kyllä ollu kyse siitä, että en sanonu mielipidettäni tarpeeks kuuluvasti, niinku jotkut ystäväiseni saattaisivat epäillä, mä kyllä tungin sitä lentoa jokaseen väliin niin että jopa rupesin jo ärsyttämään itteäni. Mutta sitä se on jos yks ryhmästä on vaan sitä mieltä, että se on liian kallis. Eihän me lennolla sästettäis ku vaan 16 tuntia per suunta 40 punnan lisämaksusta. Ehkä me oltiin sitte vaan niin väsyneitä enää puhumaan kolmatta osapuolta ympäri tässä asiassa, nii annettiin asian sitte olla. Mutta oikeesti, me ollaan menossa Skotlantiin, ei sitä voi olettaa, että siitä tulee halpa reissu, sehän on toisessa päässä koko saarta! Pakko siihen on jotain rahaa pistää.

Nojoo, ehkä me selvitään. Lähin tänään viettämään Hugon kaverin synttäreitä! Niin Hugon kanssa. Juhlat oli play farmilla, eli siis tälläsessä HopLopin tyylisessä paikassa ja sanotaanko että siellä kyllä sielu ja mieli lepäs. NOT. Jestas sitä lasten ja äänen määrää mikä siellä oli!

"Watch Hugo" They said. "It will be easy" they said

Toi kiipeilyhökötys jatku yläs, alas, sivulle, viistoon, etelään, pohjoseen ja kaikkiin mahdollisiin muihin ilmansuuntiin. Yritä sieltä nyt sitte tarkkailla yhtä juoksevaa kakaraa... Voin kyllä ilokseni sanoa, että oon todistanu Hugon luokkalaisten energisyyden, eikä Hugo tosiaankaan ollu pahimmasta päästä. Siellä yks niiden luokkalainen poika juoksi ympäri tota paikkaa ja osotti ihmisiä ja huusi "FAT LADY FAT LADY FAT LADY!" Siis herran jumala. Voitte kuvitella, että siinä vaiheessa kun mä oli Hugon kanssa ja se tuli siihen meidän eteen riehumaan, mä pistin sille touhulle stopin. Oikeesti mitä niide äidit teki siellä?? Ei yhtään mitään! Ei ne lapset nyt ihan pää kolmantea jalkana ja päättömänä kanana ja ties minä saa juosta vaikka juosta saaki! 

Tilasin tosiaan kanasämpylän. Ne unohti vissiin mainita menussa että siinä tulee kaiken maailman muutki härpäkkeet mukana

Arvatkaapa kuka lapsonen istuu mielummi ruokapöydässä syömässä karkkia, ku halaa jotai typerää possua

Käveltiin sitte takasi kotiin käsikädessä ihanasti ja potkulaudan kanssa! Mahdettiin olla taas aika näky kaupungilla, ku aina jompikumpi kajautti että run... scoot... BOOOST!!! Ja sitte lähdettiin täysiä juoksemaan/rullaamaan ihmisvilinässä.

Ei päivä ole tietenkään täydellisesti kasassa, jos ei yhtä kahvikuppia oltais taas juotu! Tällä kertaa ihan Annan luona itseasiassa, koska sen host-vanhemmat oli ulkona syömässä ja sen piti olla babysitterinä. Lauantaina on muuten mun eka babysitting tuokio!! Apua mitenhän se menee.

Anteeks kaikki mahdolliset kirjotusvirheet ja n-kirjaimen puuttumiset... Oon niin ahkera bloggari että en jaksa lukea tätä tekstiä ja tarkistaa oikeenkirjotusta.