(Almost) Bonfire!

Eli tänään vietettiin Bonfire-juhlaa meidän kriketti kentällä! Oikee bonfire on vasta ilmeisesti 5.11, mutta kukapa ei kaipaisi vähä ilotulituksia ja karkkia perjantaille. Varsinkin kun tää päivä nyt oli taas vaihteeks yllättävän hidas ja raskas. Alkaen heti aamusta, kun sovittiin Pauliinan kanssa, että otettais lapset ja nähtäis playgroupissa. Tuntui kyllä, että nää lapset oli solminu jonkinlaisen sanattoman sopimuksen, että ollaan sitten mahdollisimman känkkäränkköinä siellä. Aina välillä toinen itki äidin perään ja toinen itki keksien perään ja sitte vaihdettiin rooleja ja huh. No joka tapauksessa, oli kiva tietää, että oli perjantai ja huomenna ei tarvis nousta aikasin!

Nii mutta siis mikä bonfire? Älkää huoliko, ei mullakaan ollu mitään hajua, mutta onneks on wikipedia:

(Vähän omaa tekstin muokkausta tähän väliin) Joku kuningas ei ollukkaan sellanen, mitä alamaiset oletti tai toivoi ja seurauksena kapinalliset sitten päätti räjäyttää Lontoon parlamenttitalon. Ja Guy Fawkes oli se salaliittolainen, joka keksi/johti koko juttua tai teki muuten jotain merkitsevää, koska päivä nimettiin sen mukaan.

Eli käytiin tänään vähän ihastelemassa ilotulituksia Kirstien, Hugon ja muutaman sadan muun ihmisen kanssa.

Kivoja valotikkuja! 

Ne ilotulitukset oli ihan massiiviset ja kesti ties kuinka kauan! 

Välillä koko taivas meni ihan täyteen eri värejä ja vlillä oli sitte tällästä yksinkertasta kauneutta

Ja tietenkin koska kyse oli meidän naapuruston kentästä ja siellä oli jokanen naapuri, Anna oli siellä myös perheensä kanssa! Kävi sitten niin, että ilotulitusten jälkeen jätettiin muut ja suunnattiin kattomaan mitä kaikkia maailman kojuja sieltä löytyi. Ehkä maailman paras kahviteltta ainakin! Joku Lavazza se oli ja siellä oli maailman parhaita makukahveja, kaakaoita, flapjackeja kuorrutteilla ja ilman, muffinsseja suklaata ja ah. Arvatkaa montako kertaa mentiin käymään siellä kojussa. Kolme. Sen lisäks ostettiin vielä hot dogeja ja karkkia.  Ainaki hei tuettiin paikallisia yrityksiä ihan kunnolla!

Luojan kiitos siellä oli sisätilat myös. Edes mun kerrospukeutuminen ei estäny sitä tuulta.

Ja kun mä sanon kerrospukeutuminen, mä todella tarkotan sitä. T-paita, kaks pitkähihasta, huppari ja takki. Välihousut ja farkut. Kahdet paksut sukat päällekkäin (ihme että kengätkään meni jalkaan), hanskat ja kaulahuivi! Miksen mä valinnu au pair paikkaa jostain kaukaa välimeren saarilta, missä on palmuja ja aurinkoa.

Flapjack oli kyllä hyvää. Tuntu että söi jotain terveellistä ku se oli  tehty kaurasta. Mut se oliki vaan yks osa sitä.

Lähdettiin sitten kävelemään kaupunkiin kattomaan vähän sen paikan menoa. Oonko mä koskaan puhunu siitä, miten ihmiset pukeutuu täällä arki- ja viikonloppuiltaisin. Nyt en sitte puhu mistään bile-pukeutumisesta  missä kaikilla on viimesen päälle laitetut vaatteet ja meikit. Mä puhun nyt naamiaisasuista. 

Mä en tiedä mitä me missataan, mutta täällä saattaa törmätä ihan mihin vaan aivan normaalina iltana. Yhtenä iltana meitä vastaan tuli iso joukko miehiä pelkissä boksereissa. Eikä se aika ollu enää mitään kesää. Joskus ollaan nähty ihmeellinen silinteriheppu, jolla oli pitkä viitta ja kauheesti jotain hopeeta kimalletta. Sitten oli se pinkki-keskiviikko milloin pinkit vaatteet ei ollu rajottunu pelkästään nättiin toppiin ja housuihin. Se ihmisten mielikuvituksen määrä oli kyllä huippu! 

Vähä nättejä valoja tähän väliin että ulkoasu ei näytä liian tekstipainotteiselta

En jaksa edes muistaa, mitä kaikkea me ollaan nähty, eikä niihin oikeesti edes kiinnitä enää huomiota koska ne on niin yleisiä! Eilenki käveltiin Cheltenhamin katuja illalla, ja meitä vastaan tuli Jeesus. Se ei ollu mikään sellanen käännyttäjä Jeesus joka saarnas kaikille, vaan se oli huvikseen pukeutunu. Pari sekuntia sen jälkeen, kun se oli ohittanu meidät, katottii toisiimme ja totesin, että "Did you just notice that we saw Jesus walking". Totaalinen repeäminen. 

Koko ilta oli muutenki niin ihmeellinen, että mä en tiedä mitä me ollaan koko viikko tehty, mutta se kaikki purkautu perjantaina! 

More like insane

Mukavina esimerkkeinä: 

Anna yhtäkkiä pysähty ja tokas, että "My left eyeball feels so weird." ja koko sen ajan ku oltiin kaupungilla kävelemässä se sano aina välillä, että "It feels like it's so heavy". Herra jumala olisko se pitäny viedä lääkätiin? No ei, vaan minä nauran melkeen maassa kippurassa koomiselle tilanteelle. 

No toinen tilanne oli se ku me molemmat törmättiin. No se olis ollu ihan ymmärrettävää, jos siinä oikeesti olis ollu jotain mihin törmätä! Yhtäkkiä tulee vaan sellane fiilis, että "Jestas meidän edessä on jotain" ja tehtiin  äkkipysähtminen, murto-osasekuntia myöhemmin tajuttiin, että eihän siinä oo mitään. 

Nyt syön suklaata ja mietin minkä leffan voisin kattoa. Että huomisiin!