Perjantai hölläillään

... tai melkeen ainakin. Olipas taas vaihteeks siivousurakka, kun jynssäsin vessoja ja lattioita ja poikien  huoneita kolme tuntia. Täällä on paljon vessoja ja paljon lattioita... 

Siinä kahdentoista aikoihin huokasin taas helpotuksesta, että nyt on urakka ohi ja sosiaalinen elämä odottaa kaupungissa! Tavattiin mukavan kokosella porukalla Julian, Jandan, Monikan, Stephanien ja Annan kanssa (en kehtaa enää edes kertoa missä, koska kaikki arvaa sen jo). Menin taas tiskille ja taas mun nimi muistettiin. Ei siinä mitään jos se olis ollu se sama nainen joka muisti viimekerralla, mutta nyt oli jo toinen työntekijä kyseessä! Miten ihmeessä ne voi muistaa sen, kun oon viimeks käyny siellä viikko sitten ja päivässä siellä käy ainakin 5000 ihmistä! No joka tapauksessa, oli taas mukava nähdä pitkästä aikaa niitäkin, joihin en joka päivä tai edes joka viikko pidä yhteyttä. Huomenna kuitenkin tavataan taas isommalla porukalla ja mennään ulos juhlimaan Stephanien synttäreitä!

Laskin tässä äsken, että montako au pairia täällä kaupungissa on ja täällähän on ihan hirveesti! Ottaen huomioon kaupungin koon ja sen, että sekä Pauliinan että Kirstien puheista päätellen viimevuonna samaan aikaan oli reilusti yli puolet vähemmän. Tällä hetkellä on 18! Lisättynä vielä ne muutamat, jotka on täällä, mutta ei oo meidän facebook ryhmässä. 

Tällästä nopeeta aiheenvaihtoa, niin ehkä saattaa jopa mielenkiinto pysyä yllä. Tein tänään ekaa kertaa jellyä! Tuli kyllä vuodatettua tuskan hikeä ja kyyneleitä ja lopulta Hugon piti ohjeistaa mua että mitä pitää tehdä. Koska "reseptihän" oli näinkin vaike ja monimutkanen: pilko hyytelö, lisää vesi, mikroon minuutiks, sekoita ja jääkaappiin. Kirstieki rupes jo nauramaan mulle ku kysyin viidennen kerran että mitä piti tehdä seuraavaks. 

Eka vähä pilkotaan

Sitte vähä syödään

Ja viimesenä lisätään karkit

Haisi muuten erittäin voimakkaalle sitruunasaippualle.

Palasin tässä puolisen tuntia sitten babysitting-keikalta! Kauheen rankkaa oli, enkä tiedä miten mä jaksan enää. Menin kahdeksaks, jolloin lapset oli jo sängyssä nukkumassa. Eli edessä oli neljä tuntia leffojen katselua! Olin niin hyvä ihminen, että en ostanu mitään karkkia vaan laitoin kurkkuja ja porkkanoita rasiaan ja pistin laukkuun. Alamäki alkoi siitäm, kun Sophie, perheen äiti, kertoi että mulla on "full access to the biscuit jar". Voi kiva nyt... Ei saa näyttää sellasia metri x metri kokosia purkkeja täynnä suklaakeksejä. Arvatkaa kumpi vei voiton, porkkanat vai suklaakeksit. 

Kahdentoista aikaan ne tuli kotiin ja perheen isä lähti saattamaan mua kotiin. Matkaa oli tosin hurjat 100metriä, mutta Sophie vaatimalla vaati, että mut saatetaan kotiin, koska on jo niin myöhä ja pimeetä. 

Huomenna jos vihdoin pääsisin ostamaan sitä takkia itelleni!