Loma alkoi!

Tai no ainakin melkein. Hugo siis palas kouluun ja mulla oli tänään tämä valloittava Monty! Ei sillä että Hugo ei olis vallottava. Tää kaks viikkoa teki kyllä niin hyvää meille kahdelle! Oli oikeesti aivan ihanaa joka päivä tehä kaikkee aktiivista askartelua ja liikkumista ja ties mitä. Tänään oli siis erittäin hiljasta ja outoa, kun ei ollut yhtä puhuvaa papupataa siinä vieressä koko ajan selittämässä kaikista maan ja taivaan välillä tapahtuvista asioista. Toisaalta, mä oon aika hyvä tässä yksinpuhelussa, niin mikäs siinä, voin huijata kaikkia, että muka puhun Montylle vaikka oikeesti höpötän vaan itelleni. 

Juhlat jatkuu edelleen. Tuolla siis ihan oikeesti ilotulitellaa vieläkin! Pauke alkoi perjantaina ja en oo edes varma onko tässä ollu mitään hiljasta taukoa välissä. Että take that saarikauden päättäjäiset, melkeen on yhtä hyvät ilotulitukset silloin.

Siinä missä juhlat jatkuu, arki jatkui samalla. Ja samalla tavalla kuin mikä tahansa maanantai! Mentiin ensin käymään playgroupissa vähän pelleilemässä Intialaisten pukujen ja helistimien kanssa. Ja jos mä oo Starbucksissa tuttu näky, nii kyllä mä näissäki porukoissa ilmeisesti aika tunnettu jo oon! Äidit, jotka on kuukausi sitten ollu viimeks, tulee moikkaamaan että "Oh you're still here with Monty!" No mihinkä mä täältä lähtisin :D Samoin kaikki eri vieraat jotka käy n. kerran kahdessa viikossa tai kerran kuussa, muistaa sekä mun että Montyn nimen. Ne muistaa myös sen, että Monty on hirveen ujo, jos joku vieras tulee ja painaa naamansa kiinni sen naamaan ja rupee lepertelemään. Siinä vaiheessa se kaivautuu syvälle mun syliin ja painaa naamansa mun mahaan tai kainaloon piiloon. Jonka jälkeen mun paidassa on iso räkäläntti. Kiitos.