Ne on ollu suurimmaks osaks mun päivän eniten käytetyimmät "sanat". Musta tuntuu, että Monty jopa oppi niistämään oman nenänsä sen takia, että oon koko päivän niiskutellu! No flunssa tai ei nii työt jatkuu. Tänään oli itseasiassa paaaljon aurinkoisempi päivä ku eilen! Aamulla sain kyllä sydärin, koska Hugolla oli joku ehkä maailman pelottavin leluötökkä, jonka se tietenki päätti käynnistää siinä ilman, että mä aavistin mitään. Teidän iloksi otin jopa videon! Kuvitelkaa mun ilme, kun Hugo sanoi, että noita ostetaan lisää.
Ei olla nähty Annan kanssa ikuisuuksiin! The Vinessa (meidän ihanassa paikallisessa hyvänmielen pubissa) varmaan jo ihmetellään että ollaanko me kuoltu, koska siitä asti kun käytiin siellä ekan kerran, ollaan käyty melkeen jokainen ilta aina samaan aikaan. Tai ehkä tää kahvittomuus tekee vaan ihan hyvää ja ehkä ne vierotusoireet ei oo niin vahvoja sitten, kun Anna lähtee. (Andrewkin sanoi, että ei tää flunssa mistään pöpöistä ole. Mä oon vaan allerginen kahville.) Voi ei kuvitelkaa. Mitä mä täällä teen enää sen jälkeen, kun se on poissa?? Tai mitä mä teen arki-iltaisin, koska kaikki muut tytöt asuu kirjaimellisesti ihan toisella puolella kaupunkia keskellä metsää ja vuoria. No Anna sanoi, että mä olen tervetullut lontooseen vaikka jokainen viikonloppu, koska siellä sillä on kokonainen alakerta omassa käytössä!!
Ette voi kuvitellakkaan kuinka paljon helpompaa tää kokemus on, kun jokainen ilta voi vaan purkaa taas koko päivän kiireet ja hyvät ja huonot hetket ja piilottaa ne jonnekkin kahviloidn yleisten vessojen pimeimpiin nurkkiin! Ei tarvi miettiä, että "Oonko mä iha hirvee ihminen jos ajattelen näin?", koska 101% varmasti muutkin tytöt on ajatellut/kokenut ihan samoin! (tai 7899999 niinkuin Hugo sanois. Se on se luku jota Hugo käyttää kuvaamaan ihan äärettömiä asioita) Ja tietysti päinvastoin kaikkien niiden ihanien hetkien jakaminen on ihan yhtä mahtavaa!
Vaikka sis ihanat ystäväni ja sukulaiseni ja perheeni on kotisuomessa jakamassa tätä kokemusta, niin tätä au pair aikaa ei vaan välttämättä ymmärrä, jos ei oo ite kokeu mitään vastaavaa (tyyliin vaihtarivuotta tai ihan uuteen kaupunkiin muuttoa)! En siis nyt mitenkään negatiivisesti puhu, että "voi siis kukaan ei tajuuuuh!!11!1!" vaan ihan oikeesti tässä käännetään elämä ihan täysin ylösalaisin ja nurinkurin ja väännetään solmuun ja taitetaan ja... ymmärrätte varmaan. Mutta en mä kyllä voi sanoin kuvailla, kuinka hyvää tää tekee ja innolla odotan tulevia kuukausia!
p.s.
Ei olla nähty Annan kanssa ikuisuuksiin! The Vinessa (meidän ihanassa paikallisessa hyvänmielen pubissa) varmaan jo ihmetellään että ollaanko me kuoltu, koska siitä asti kun käytiin siellä ekan kerran, ollaan käyty melkeen jokainen ilta aina samaan aikaan. Tai ehkä tää kahvittomuus tekee vaan ihan hyvää ja ehkä ne vierotusoireet ei oo niin vahvoja sitten, kun Anna lähtee. (Andrewkin sanoi, että ei tää flunssa mistään pöpöistä ole. Mä oon vaan allerginen kahville.) Voi ei kuvitelkaa. Mitä mä täällä teen enää sen jälkeen, kun se on poissa?? Tai mitä mä teen arki-iltaisin, koska kaikki muut tytöt asuu kirjaimellisesti ihan toisella puolella kaupunkia keskellä metsää ja vuoria. No Anna sanoi, että mä olen tervetullut lontooseen vaikka jokainen viikonloppu, koska siellä sillä on kokonainen alakerta omassa käytössä!!
Ette voi kuvitellakkaan kuinka paljon helpompaa tää kokemus on, kun jokainen ilta voi vaan purkaa taas koko päivän kiireet ja hyvät ja huonot hetket ja piilottaa ne jonnekkin kahviloidn yleisten vessojen pimeimpiin nurkkiin! Ei tarvi miettiä, että "Oonko mä iha hirvee ihminen jos ajattelen näin?", koska 101% varmasti muutkin tytöt on ajatellut/kokenut ihan samoin! (tai 7899999 niinkuin Hugo sanois. Se on se luku jota Hugo käyttää kuvaamaan ihan äärettömiä asioita) Ja tietysti päinvastoin kaikkien niiden ihanien hetkien jakaminen on ihan yhtä mahtavaa!
Vaikka sis ihanat ystäväni ja sukulaiseni ja perheeni on kotisuomessa jakamassa tätä kokemusta, niin tätä au pair aikaa ei vaan välttämättä ymmärrä, jos ei oo ite kokeu mitään vastaavaa (tyyliin vaihtarivuotta tai ihan uuteen kaupunkiin muuttoa)! En siis nyt mitenkään negatiivisesti puhu, että "voi siis kukaan ei tajuuuuh!!11!1!" vaan ihan oikeesti tässä käännetään elämä ihan täysin ylösalaisin ja nurinkurin ja väännetään solmuun ja taitetaan ja... ymmärrätte varmaan. Mutta en mä kyllä voi sanoin kuvailla, kuinka hyvää tää tekee ja innolla odotan tulevia kuukausia!
p.s.
Päättäkää ite kumpi tässä on se torvi, mutta toi toinen on se torvi, jonka kanssa mä vietän mun päiväni<3
2 kommenttia:
Mä voin niin allekirjottaa ton sun ajatuksen siitä, että ei tätä au pair aikaa välttämättä ymmärrä, jos ei ole kokenut mitään vastaavaa!
Voisin kuvitella että Thomas (pieni poika jota mä hoidan täällä saksassa) on aika saman ikäinen kun toi sun hoidettava lapsi (aivan älyttömän suloinen video muuten)!
Varmasti jatkan sun blogin lukemista! =)
Se on selvä, että elämä mullistuu ja avartuu kertaheitolla ;-) mutta hienosti sä pärjäät.
xx ja haleja Ä
Lähetä kommentti