Kolmatta päivää ilotulituksia

Kyllä vain, edelleen kuuluu ilotulituksen ääniä! En kyllä tiiä kuinka laillisia ne on enää, mutta silti. Eiliset ilotulitukset siellä race coursella kesti valehtelematta ainaki kolme tuntia. Ne alkoi kun X factor alkoi ja loppui reeeilusti myöhemmin.

Tää viikonloppu on ollu oikeestaan aika rento, ei mitään ihmeellisiä hötkymisiä jonnekki päin. Mikä on itseasiassa ihan hyvä, niin ehkä mä saan tän mun kolmeviikkosen flunssan lopulta päätökseen. Vietettiin koko tää iltapäivä/ilta Jandan kanssa kaupungilla shoppaillen ja kahvitellen. Pitäisköhän  mun rajottaa tätä starbucksissa käyntiä, koska tänään se kassalla oleva nainen muisti mun nimen... Tilasin juoman ja olin jo valmiina tavaamaan mun nimen, ku se nainen oli että "N-a-h-i-d was it?" Ilmeeni sillä hetkellä lähenteli reilusti  tälläistä o.O?? Miten ne voi muistaa sen, koska en mä oo half termin takia ehtiny kahteen viikkoon käymään Starbucksissa! 

Ja nyt tätä kielioppijuttua mistä eilen puhuin. Kysyin tänään Jandalta, että "What are you taking" kun oltiin tilaamassa. Se vaan rupes nauramaan ja oli että "That is so funny that you also say it like that!" Menihän siinä hetki tajuta, että hä. Mutta se sitten selitti, että yks toinen suomalainen tyttö jonka se tuntee, sanoo myös aina että "I'm taking" tai "What are you taking". Kun se ilmeisesti sanotaan että "what are you having" tai "I'm having". Tosin se sanoi, että toi saattaa olla täysin kanadalainen juttu ja se lisäs että ei se oo mikään sanomaan, että mikä on oikein ja mikä on väärin. Pitäis joskus kiinnittää huomiota että mitä ne brittiläiset sanoo. 

Voi ei asiasta miljoonanteen, kerroinko jo mitä taphtu eilen aamulla? Oon varmaan kertonu sen jo kaikille, mutta en vaan oo kirjottanu sitä blogiin. Mä en ite ollu paikalla, mutta Andrew kertoi tän. Aamulla kaikki siis heräs normaalisti siinä 7-8 aikaan (tai siis muut paitsi minä, koska lauantai) ja Hugo oli pistäny kuulemma ite kaikki aamiaistarvikkeet, eli murot, kulhot, lusikat jne. esille ja se pisti mullekkin yhden pöytään. No mä olin tietenkin nukkumassa, enkä siis syöny aamiaista samaan aikaan. Kun Kirstie oli keräämässä mun kulhoa pois, Hugo oli suuttunu ja sanonu, että sitä ei saa kerätä vaan se pitää jättää mulle. Eli siinä 12 aikaan kun menin keittiöön, siellä oli keittiönpöydällä yksinäinen kulho täynnä muroja! Mun sydän ihan suli.