iPad friday

Eilinen oli niin toimintaa täynnä, että en ehtiny kirjottamaan oikeen missään välissä. Ensimmäinen päivä ilman Kirstietä ja meni hyvin! Tai ainakin aamun ensimmäiset tunnit. M (1v) vaistos kyllä, että äiti ei jää tänään kotiin ja itki koko aamun suoraa huutoa. Mutta heti kun sai suuhunsa vähän ihanan maukkaita murohiutaleita, huuto loppui. Silti ehkä vähän arastelee eikä suostu siihen, että vaikka minä lohdutan, jos äiti tai isä on mukana. Mutta sehän on ihan normaalia onneks ;) 

Andrewn kanssa heitettiin pojat sitte kouluun ja hoitoon ja palattiin takasi kotiin. Andrew jatkoi töitään, eikä mulla suinkaan mitää vapaa-aikaa ollu. Imuroin koko talon, ja sillää isolla dysonin metrin korkeella imurilla se kävi jo painonnostelusta. Koska rappusia on  31 (kyllä, juoksin laskemaan ne). Pesin myös vessat ja lattiat ja putsasin keittiön. Siinä hurahtiki sitte yks kaks ja puolituntinen taa yhtäkkiä. Sain myös yhtäkkiä ja kaikessa hiljaisuudessa vierailijoita keittiöön. Mahtoi olla puolalaisille rakennusmiehille nähtävyys, kun minä radio huutamassa ja imuri kädessä pyörin ympäri keittiön pöytää. Andrew oli kertonu heille, että oon suomesta, niin yks näistä sitten tuli että "Hello suomi!" Ilmeeni tosiaan oli hieman o.O???? Sitte se rupes luettelemaan että "Finnish love vodka! And skijump!" Juu u.... niitähän juuri.

Pääsin sitte kahdentoista aikaan kaupungille ja kävin hakemassa englantilaisen puhelinnumeron! Mutta eihän sekään tietenkään käynyt mitenkään sujuvasti. Näitä puhelin kauppoja oli ainaki viis ihan vierekkäin: O2, three, 4u, vodafone, Orange... yritä siitä nyt sitte valita että mikä niistä on paras. Pyörin siinä sitte muutaman kerran ympäri ja lopulta päädyin sitte valitsemaan kaupan sen perusteella, missä oli kivemman näksiä puhelinkauppiaita. Menin threehen. ja kyllähän sieltä ihan hyvän pay as you go'n sain! 15 puntaa kuussa, all-you-can-eat data (ainaki toivottavasti), 3000 tekstaria ja 300 minuuttia puhetta! Ilmeisesti en kuitenkaan pysty lähettämään viestiä ulkomaalasiin numeroihin, mutta pystyn kyllä vastaanottamaan niitä. Olis pitäny kuunnella Annan neuvoa, ja jäädä kauppaan ja antaa niidn asentaa se, koska taistelin kirjaimellisesti 50 minuuttia sen sim kortin kanssa kotona. Se asennus oli niin ihmeellinen ja piti soittaa eri numeroihin ja paina näppäimiä ja top-upata puheaika ja ties mitä. Toivottavasti nyt tein sitte kaiken oikein, eikä tuu mitään isoa laskua yhtäkkiä.

Sitte tuli aika hakea pojat koulusta, edelleen meni hyvin, mutta se hetki ku ruvettiin tekemään läksyjä. Läksyissäkään ei ollu mitään vikaa, H tekee ne aina ihan mielellään, mutta väriliidussa oli pieni reikä. Apua sitä huudon määrää. Ja lopulta se vaan jatku ja jatku ja jatku ja siin vaiheessa musta tuntuu että ei H enää edes muistanu, minkä takia huusi ja raivos. Andrew vei sen sitte huoneeseen rauhottumaan ja takasi tultuaan oli jo huomattavasti rauhallisempi. Ja pyysi viel anteekski. Loppuilta pelattiinki sitte angry birdsiä, koska oli iPad Friday!!! 

Kuuden jälkeen tapasin Annan tossa meidän tiellä ja lähettiin yhessä kaupunkiin. Mentiin istumaan pariks tunniks pieneen italialaiseen kahvilaan! Sieltä mentiin sitte tapaamaan yhtä espanjalaista Juliaa ja hänen kaveriaan Anaa, joka oli tullu Lontoosa tänne, Copaan. Se oli sellanen paikka missä oli ihmisiä ikähaarukalla 18-70 ja jotenki hassusti se paikka oli jakautunu niin, että siellä puolella missä me oltiin, oli hiveesti nuoria ja toisella puolella huonetta oli nää hieman vanhemmat viininmaistelijat. Siellä me viihdyttiinki sitte kolme tai neljä tuntia. Oli kiva tutustua taas uusiin ihmisiin ja tätä vauhtia mä oon pian tavannu jo kaikki tän alueen au pairit! Joita on muuten hirveesti.

The Copa
Kuva googlesta, koska oli liian pimeetä saada kunnollista kuvaa paikanpäällä