Day of tears

Eka osa tästä

Lauantai oliki sitte semmonen tunnesotkun päivä, että hyvä jos mä pystyin itteni kokoamaan kaikkien niitten hyvästien jälkeen. Mutta ennen hyvästejä mentiin syömään ja istuttiin viimeset tunnit Covent Gardenissa. Ihan niinku saapumisajat, lähtemisajat oli tytöillä myös erit. Saksalaien Julia joutui lähtemään jo puoli kaheksan, Stephanie joutui lähtemään yheksältä ja Ruotsalainen Julia lähti kymmeneltä. Eli en voinu olla yks iso tunnesotku yhellä kertaa, vaan piti tehdä se kolme kertaa. Joka tapauksessa meillä oli silti ihan huippu hauskaa! Covent Garden on ehdottomasti mun lempipaikka Lontoossa. Camden town lisäks. Se on jotenki niin tunnelmallinen, varsinki vähä illemmalla, ku siellä on valot päällä, ravintolat auki ja tulet loimuaa. Samalla siellä on esiintyjiä, oikeesti tosi mahtavia ja taitavia laulajia, koomikoita, taikureita, soittajia... Siellä tulee aina niin rento fiilis ja unohtaa olevansa oikeesti ihan keskellä Lontoota.

Oikeesti kattokaa nyt tätä kameraa. En edes huijaa, mutta se oli niin yksinkertanen että meillä oli vaikeuksia käyttää sitä. Ihana filmirulla 27:llä kuvalla <3

Ensimmäisenä lähti sitte Julia. Päätettiin hoitaa hyvästit samalla tavalla ku tehtiin Jandan kanssa. Vähä niinku repis laastarin vaan nopeesti pois! Onnistuttiin aika hyvin, kunnes se sitte lähti. Pari minuuttia myöhemmin se sitte lähetti tekstarin "Shit, I'm crying now." ja samalla minäkin siinä sitten kyynelehdin pöydässä. Ihanat muut tytöt sitte totta kai piristi! Astuttiin ulos ekasta pubista ja kaatosade SUORAAN niskaan. Noniin, hei Lontoo, kiva ku nätit oikean luonteesa. Eli seuraava kahvila sitte. 

Sitte lähti Stephanie. Ja sama homma toistu siinä. Mä olisin selvinny täydellisesti JOS se ei olis ite alkanu vollottamaan ku pieni lapsi heti ku halattiin. Ryhdistäydy hyvä nainen, koska minähän olen ollut siitä hyvä esimerkki koko viikonlopun ajan. 

Sade loppu ja ilta alkoi hämärtymään. Täydellinen hetki siis lähteä kävelemään Thamesia pitkin. Mentiin ihailemaan Thamesin, London eyen ja Big Benin valoja. 

Anna kertoi, että tää alla oleva silta on Millenium Bridge ja koko seuraavan päivän sitte elin siinä uskossa, että tässä on kuuluisa Millenium bridge, joka heiluu ku siinä on liikaa ihmisiä. Kunnes sain seuraavana iltana kuulla paikalliselta, että sori, et sä mitään Milleniumia oo nähny jos sä tässä oot kävelly. Kauheessa valheessa elin kokonaiset 24 tuntia?!!?!? 

Sitten lähti viimeinenkin ystäväni ja jäin Annan kanssa sitte kokemaan vielä illaks Lontoota. Tällä kertaa ei menty ulos minnekkään juhlimaan, mutta se halus näyttää mulle yhden pubin, missä Amy Winehouse oli kanta-asiakkaana, ja sen huomas kyllä. Vessat oli täynnä R.I.P. Amy muistokirjotuksia ja muutama valokuva roikkui seinästä. Tää pubi oli siis Camden townissa, eli pysäkin päässä mun hostellista! Aateltiin että oltais saatu ihanan rauhallinen ja kunnon catch-up hetki siellä pubissa, mutta se oliki hieman täydempi mitä ajateltiin.. Niin ta näin, oli kuitenki aivan ihana taas pitkästä aikaa jutella kunnolla. Tekstareitten ja Fcebookin kautta ei kerkee/jaksa puhua kaikkea mahdollista, niin nyt oli hyvä hetki!

Camden town on vähä tämmönen urbaanimpi kaupungisosa ja mä rakastuin siihen ainaki ihan täysin! Ihmiset oli sellasia rennon mukavia ja tietenki kohteliaita, niinku kaikki Englantilaiset. Seinillä oli siistejä greaffitteja ja tunnelma oli sellanen super monikulttuurinen. Eli ehdottomasti halusin tulla käymään siellä seuraavana päivänä, ku siellä on käynnissä Lontoon isoin open-market. 

Lähettiin jo 11 aikaan kohti hostellia, koska Anna ei ollu ihan varma sen viimesen metron lähtemisajasta. Ja Harrowhun on astetta vaikeempi päästä yöllä, jos ei halua tehdä isoa roadtrippiä yöbussilla. Niinku jouduttiin tekemään viimeks. Ja silloin käytettiin yks tunti siihen että juostiin Leicester Square - Trafalgar Square - Piccadilly Circus väliä n. 5 kertaa.

Mun hostelli oli sellanen pelkästään naisten hostelli, mikä oli ehkä vähä outoa, mutta voin kyllä ehdottomasti suositella sitä. Mikä parasta, sain yhen hengen yksityishuoneen 60puntaa/2 yötä!! Se ei ollu kuitenkaan pelkästään hostelli, koska musta tuntuu että siellä ihan asui ihmisiä. Siellä oli nimittäin lappuja, että isoja yksityishuoneita vuokrataan 600puntaa/kuukausi ja se rakennuski oli semmonen jumalattoman iso talo. Mutta tärkeintä kuitenki, se oli tosi siisti ja hyvän kulkuyhteyden päässä. Vähä kyllä jännittä kävellä metroasemalta hostellille, koska navigaattoriki sanoi että "ole varovainen". (Älä nyt äiti saa sydäriä, hengissä mä vielä oon.) Eikä se nyt oikeesti ollu vaarallinen, nopein reitti ei vaan menny pääteitä pitkin, niin ehkä sen takia se varotti. Ei sen takia, että Northern Linella, eli metrolinjalla Camden towniin, on maine olla aika vaarallinen, varsinki ku ohitetaan Camden town pysäkki. Mutta onneks mun pysäkki oli ennen ;)

Sunnuntaista jatketaan seuraavassa tekstissä!