sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Party rock is in the house tonight

Jaa että mihinkäs ne mun "kaks viikkoa vielä jäljellä"- aika meni? 5 päivän päästä puolet vaatteista on heitetty  roskiin, laukut pakattu ja kyynelkanavat tulvitettu. Cheltenhamiin nousee samanlainen tulva minkä kyrönjoki on saanu aikaan koko Pohjanmaalle. Perjantaina oli niinki raju ilta, että olin lastenvahtina Kirstien ja Andrewn juhliessa ukona kaveriporukan kanssa. Eli iltaan kuului ruokaa, leffoja ja täys eristäytyminen ihmisyhteisöstä! Nettiä ei lasketa. 

Lauantai päivä oli ku suoraan taivaasta lasketunu. Aurinko porotti niin paljon, että olin ihan takitta ulkona, t-paidalla. Tää ei ollu mitään liiottelua, koska lauantaina aamulla ku menin poikien kanssa kirjastoon, mulle tuli ihan järkyttävä hiki siinä kävellessä! Niin ja enhän mä yleensä siis oo vastuussa pojista viikonloppusin, mutta Montyn ristiäiset vietettiin tänään, sunnuntaina, niin Kirstie kysyi viikkoja aikasemmin, jos pystyisin nappaamaan pojat ulos pariks tunniks aamulla että ne sais valmistaa ruuat rauhassa.

Iltapäivällä tavattiin sitte Julioiden, Jandan ja Stephanien kanssa. Haettiin pirtelöt ja mentiin löhöämään Montpellier Gardenille.




Illaks oltiin sitte suuniteltu "pientä" läksiäis-tapaamista, koska kyseessähän oli mun viimenen kokonainen viikonloppu näiden ihmisten kanssa. 10 ihmisen porukalla sitte kokoonnuttiin ensin syömään Wetherspoon nimiseen pubiin. Se paikka oli ihan huippu! Älyttömän halpa, kunnon ateria juomalla  ja siitä sitte osa lähti kotiin, osa muualle ja Minä, Stephanie maksoi 5 puntaa?!? Ja musiikki oli hyvää! Pelailtiin siinä myös vähä pelejä ja opittiin tuntemaan toisiamme astetta paremmin ja sain myös puhelinnumeron n. 50 vee mieheltä, joka pyysi mut viini-illalliselle. Imartelevaa, mutta voi harmi kun mä nyt lähden kohta kotiin. 


Oli ihana että nii moni tuli, tosin osasyynä saattoi olla mun "'No' is not an option unless you are dying"- uhkailu ehkä vaikutti asiaan. Onhan tässä vielä koko viikko ja perjantai aikaa nähdä, mutta yleensä viikonpäivisin kaikki on vähä laiskoja liikkumaan yhtään mihinkään :p Mutta siis, kaikki mun ihanat tytöt oli paikalla Paitsi ne, jotka ei enää asu Cheltenhamissa.

Wetherspoonista jakauduttiin sitte kolmeen eri paikkaan, osa meni kotiin, osa meni moomoohon ja minä, Pauliina, Stephanie ja Janda mentiin Yatesiin. Ollaan oltu siellä kerra aikasemmin, siilloin race weekin aikana! 

Löydettiin uus kaveri!
Kerron teille meidän uuden kaverin tarinan:
Olipa kerran pieni valkoinen mytty keskellä tanssilattiaa. Kukaan ei tiennyt oliko kyseessä kana vai lammas, ruma se joka tapauksessa oli. Hyvin ruma. Neljä tyttöä päätti pitää hyvää huolta otuksesta ja antoivat tälle nimeksi Poosh. (Logiikka nimessä on Prinssi Philip + horse, koska se näytti myös vähä hevoselta, + posh, koska asutaan Cheltenhamsisa. Niin ainaki se eilen vaikutti loogiselta nimeltä.) Poosh rakasti tyttöjen kanssa tanssimista ja pääsi näyttämään hienot tanssiliikkeensä koko tanssilattian kansalle! 

Kaverikuva Pooshin kanssa.
Illan edetessä väki Yatesista katosi ja tytöt päättivät siirtyä Subtoneen. Poshin avulla saatiin ilmaisliput sisään. Totta kai, mehän ei makseta sisään mihinkää klubille koska ollaan vip-vieraita kaikkialla. Lopulta Poosh nautti niin suuresti Subtonen elämästä, että tytöt päättivät jättää Pooshin kaikkien naisten ihailtavaksi naisten  vessaan.

Me ei unohdeta sua ikinä 
Tänään siis juhlittiin Montyn ristiäisiä SUUREN ruokamäärän kanssa. Nousin reippaana tyttönä vähä alle 5 tunnin yöunien jälkeen kaheksaks ylös että Kirstie ja Andrew sais viimeset valmistelut hoitaa. Tälläkertaa tosin pelattiin vaan iPadill Hugon kanssa ja Monty nukkui reilusti yli puoli yheksään asti. Eli eipä kauheesti tarvinnu pojista huolehtia. Perhe lähti kirkkoon ja mä jäin kotiin odottamaan, että kaikki palais takasin. Puoli 11 aikaan koputettiin mutta oho, sieltähän saapu ekat vieraat, eikä itse isäntäperhettä missään. No siinä mä sitte otan ekan 15 minuutin ajan vieraat sisään ja tarjosin kahvia ja teetä samalla ku odotettiin itse juhlakalua. 


Houkutukset oli suuret ku jouduin viettämään koko aamun näiden ruokien kanssa tyhjässä talossa...




Juuuuuuustokakkuja

Onneks oli ihana päivä, koska olis tullu aika tukalat tunnelmat jos se 40 vierasta olis ahtautunu keittiöön. Nyt avattiin ovet suoraan puutarhaan ja puutarhasta avattiin ovi kriketti kentälle. Eli tilaa oli.

Kuvassa Kirstien äiti ja sisko. Oli muuten sisko ihan samanlainen ku Kirstie. Ihan samanlainen. Hyvällä tavalla.
Jos muista oikein niin tässä on Pauliinan host-isä, ei siis Andrew. Vaikka kaljuja onki molemmat
Tässä on Andrew ja mies joka tais olla Andrewn tädin aviomies. Ehkä.
Kaikki oli tosi mukavia. Kyseli mitä oon tykänny Cheltenhamista ja aupaireilusta ja harmitteli, että nytko jo lähden kotiin. Aika moni oli yllättyny jos minä tai Kirstie sanoi, että 7 kuukautta oon asunu ihan tässä samassa perheessä. Ykski nainen oli että
"How long have you been in England?"
"7 months"
"How long have you been living with Kirstie and Andrew"
"The whole time!"
"Really?!?!!?" 
No joo! Kirstieki esitteli mut yleensä ja jatkoi näille ihmisille, että "See we are not that bad, we convinced her to stay an extra month!"

Montague
Nykyajan lapset...

Siivosin siinä juhlien aikana aika paljon ja järjestelin koko ajan tavaroita ja pistin tiskejä ja autoin ihmisiä. Oli ihana fiilis ku sitte päivä lopuks K ja A kiitteli melkeen jo liikaa ja sanoi kuinka iso apu olin juhlien aikana! Jee! Ihana fiilishän siinä tuli ku tiesi että oli jotenki helpottanu näitten juhlien järjestelyä. 

Huomisesta alkaen itken todennäköisesti joka päivä ja joka sekunti, koska mietin, että viimenen maanantai, viimeinen vessojen siivous, viimeinen ... viimeinen ... omg...

Ei kommentteja: