Läpi Englannin

Aika ehtiväinen viikonloppu nyt oli, tuli matkustettua lännestä itään ja siitä etelään ja samaa reittiä takasin. Lauantaina siis starttas bussi 9:45 VIHDOIN JA VIIMEIN kohti Lontoota! Eli ei tässä muuta ku 5 kuukautta asuttu Englannissa ja nyt vasta ekaa kertaa pääsen tähän suureen miljoonakaupunkiin josta kaikki puhuuu. Tosin ennen ku bussi lähti, kävin ostamassa mulle uuden puhelimen ja oi kuinka rakastankaan sitä... <3 

Annan piti ensin käydä vähä sukuloimassa synttäreillä, eli mulla oli periaatteessa koko päivä vaan turistirysissä kiertelemistä. Ei kuitenkaan haitannu, koska vaikka aina ajattelen vähä negatiivisesti näitä turistijuttuja kohtaan, niin tällä kertaa pistin ennakkoluulot sivuun. Otin ensimmäisen hop-on hop-off-turistibussin suoraan bussi-asemalta ja vietin ihan sika mahtavan päivän! Kyllä. Minä. Yksin. Lontoossa. Tän bussilipun hinnaks tuli 29 puntaa ja melkeen olin jo perääntymässä ku myyjä sanoi hinnan. Tää nainen sitte kuitenki lisäs, että "If you are lucky, you will meet our handsome tour boys or drivers!" Okei, no maksetaan sitte. 

No ei, oikeesti se lippu oli tosi kätevä, koska sen avulla pääsin ihan oikeesti kiertämään Lontoota ja pystyin oikeesti nauttimaan pelkistä nähtävyyksistä, ku ei tarvinnu miettiä, että miten mun bussit menee ja miten menee metrot ja mitä pitää tehdä ja oonko edes Lontoossa enää. Jos halusin esimerkiks jäädä katsomaan Big Beniä, hyppäsin bussista pihalle, kävelin, kiertelin, ihastelin ja otin kuvia niin kauan ku halusin, sitte vaan palasin takasin pysäkille ja sinne tuli uus bussi 10-20 minuutin välein. Ja niitä pysäkkejä oli joka puolella. En edes meinannu eksyä ikinä ja miettikää, en käyttäny kertaakaan mun navigaattoria, että olisin päässy paikkoihin. Se jos mikä on jo ihme. Nimim. kuljen edelleen kartan kanssa Cheltenhamissa, jos vähänki on uus paikka.

Oikeesti ei hymyilyttäny, olin jäätymässä kuoliaaks. Mutta koska ihminen on tyhmä niin totta kai istua tönötin ylhäällä kylmässä viimassa

Aluks tosin piti vähä opetella niiden bussien käyttöä, koska oli punanen linja ja sininen linja (ja keltanen ja vihree ja risteily ja kävelyreitit) ja mulle sanottiin heti, että ota punanen linja, se ei kierrä niin kaukaa ja siinä on englannin kielinen selostus. Sininen kiertää paljon pidemmän reitin ja siinä on nauhalta tuleva selostus. No menin pysäkille ja bussi tuli, hyppäsin kytiin että nyt lähtee! Tosin istuin sitte sinisessä linjassa... Katoin kartasta ja se tosiaan kiertäis erittäin pitkän matkan kaukaa Hyde Parkin toiselta puolelta. Jäin sitte seuraavalla pysäkillä pois ja aattelin, että nyt odotan tässä ja otan sitte punasen linjan. Odotin n. 20 minuuttia, bussi tuli, hyppäsin kytiin tyytyväisenä itteeni, että osasin tehdä jotain oikein! No mutta ei hitto, tietenki hyppäsin sitte toiseen siniseen linjaan... Olipa taas hienoa ajatuksenjuoksua Nahid. No jatkoin sitte kuitenki sillä, koska jostain syystä se meni kuitneki suoraan Big beniä kohti.

Nyt oli myös hyvä käydä katsastamassa mun ja Prinssi Harryn tuleva hääkirkko. Jos Kate sai mennä täällä naimisiin nii kyllä mäki. 

Vähä yksityiskohtia kirkosta

Ihanan hengellistä ja varmasti rakentajat on miettiny tosi tarkkaan tätäki kohtaa

Kävin treffeillä Benin kanssa. Jouduin kyllä ite ostamaan oman lättyni.

Taisin olla vähä raukan näkönen ku yksin kävelin, koska yks pariskunta tuli että ne voi ottaa musta kuvan jos haluan. Forever alone.

Tolla sillalla törmäsin KOLMEEN eri suomalaiseen ryhmä! Ensin oli pari miestä ja melkeen kyllä repesin ääneen, koska suomi kuulostaa niin oudolta! Ja se aihe mistä ne puhu.

"Siis mieti nyt vaikka suomalaista lääketiedettä. Millä tasolla siinä mennään. Siis vaikka kirurgi...!" 

Ja kauhee painotus sanalle kirurgi. En nyt sitte saanu selvää että ajatteliko se mies suomalaisen lääketieteen olevan hyvällä mallilla vai ei.

Tässä nyt sitte olis nää komeat miehet jotka seiso jokasella pysäkille. Kauheen asiakaspalveluhenkistä, eikö?

Kiertelin tolla alueella vähä päälle tunnin ja hyppäsin sitte uuteen bussiin kohti Tower Bridgeä! 

Ottakaa ku me otan varkaat kiinni

Kauheen hämmentävää ku saavuttiin Tower of Londonille. En nimittäin meinannu mistään löytäny mitään suurta ja mahtavaa tornia. Hetken kesti ymmärtää, että sehän tarkottaaki hämmentävästi koko tätä suurta linnaketta, eikä vaan yhtä isoa kohtaa. Missäs se yleissivistys nyt taas onkaan...?

Toweria on käytetty vankilana toisaalta ylhäisölle, toisaalta uskonnollisille toisinajattelijoille. Ylhäisölle tarjottiin linnasta usein suhteellisen mukavat oltavat, kun taas toisinajattelijoita kohdeltiin usein huonommin ja kidutettiin. 

Towerin vakituinen käyttö vankilana lopetettiin 1830-luvulla, mutta silloin tällöin sen joissakin tiloissa on myöhemminkin pidetty vankeja, etenkin sota-aikoina. Ensimmäisen maailmansodan aikana sinne vangittiin yksitoista saksalaista vakoilijaa, jotka myös ammuttiin siellä. Viimeinen Towerissa vangittuna ollut Britannian kansalainen oli maanpetoksesta tuomittu Norman Baillie-Stewart, joka suoritti tuomionsa 1933–1937. Viimeinen Towerissa pidetty valtiollinen vanki oli saksalainen poliitiikko Rudolf Hess, jota pidettiin siellä neljän päivän ajan toisen maailmansodan aikana toukokuussa 1941. (wikipedian artikkeli)

Tower of London on esim. myös Kruununjalokivien säilytyspaikka! 

Ulkona oli ihan pirun kylmä, siis alkoi tuntumaan jo jääkautiselta saharalta ku siellä viimassa käveli. Oli kyllä huono idea pistää kevät-takki päälle, koska kokovillatoppavaatteet sinne olis tarvinnu! Menin sitte sisälle yhteen kahvilaan lämmittelemään ja istuinki siellä sitte tovin ja juttelin annan kans puhelimessa, että miten ja missä tavataan. Tajusinki sitte että vitsi, mulla taitaa pian lähteä viimenen bussi, eli jäi tää itse Tower Bridgen näkeminen vähä vähäselle ku melkeen juoksin sinne sillalle, napsin pari kuvaa, ihailin vähä ja juoksin takasin pysäkille. Hehe. Oliski ollu kiva jäädä jumiin kauas kaikesta.

Ja pimeys laskeutui Lontoon ylle

Ihana, tää mies jammaili yksin penkillä ja soitti poikkihuilua! Harmi että olin bussissa, nii en voinu jäädä ihastelemaan.

Tähän asti koko päivä oli tosi helppo ja kädestä pitäen melkeen ohjattiin kaikkialle, nyt sitte kuitenki piti ruveta käyttämään vähä omiaki aivoja ja piti ruveta selvittämään tietä meidän kohtaamispaikalle Wembley Parkiin. Onneks Anna anto hyvät ohjeet että ensin selvitän tieni oxford circukseen, josta otan linjan Baker streetille ja josta vaihdan taas toiseen linjaan Wembley Parkiin. Aaaaijaha. Että ihan niinkö helposti ja mutkattomasti löydetään toisemme?

Onneks mun bussi meni suoraan Baker streetille niin sain skipata ton ensimmäisen vaiheen. Hyppäsin viimesen kerran ulos mun kierrosbussista ja lähdin sitte ettimään oikeeta bussia meidän tapaamispaikalle. Mutta hei, eihän täällä oo mitään bussiasemaa eikä yhtään ainoata bussia?! Melkeen iski jo paniikki, että nyt mä oon sitte kuitenki eksyny pimeeseen Lontooseen, mutta sitte iski todellisuus ja tunsin itseni erittäin maalaiseks. Sana linja tarkoittaa Lontoossa tietenki metroa, ei bussia... 

Mä maalaistyttö oooon ja laitan suihketta kainaloooon...

Ilmeisesti Lontoon metro on tehty idiootinvarmaks, koska mulla ei ollu mitään ongelmaa sitte lopulta löytää oikeeta linjaa! Varmistin sitte kyllä parilta ihmiseltä siinä ennen metron tuloa, että kai tää nyt sitte menee Wembley parkiin. Niistä ihmisistä tuli mun ihka ensimmäiset metro-kaverit!!

"Okey you have to take a picture of us. Like real London men!!"

"This is magazine posing. Strike a pose!!"

"Now it's your turn. Now it's your turn to go to the picture with real London men! Erm.... How do you use this camera...? Is it the right way...? What do I press to take a picture??"

"This is the way I would take a self portrait!"

Että niin, sellanen metromatka. 

Ne oli kyllä kauheen huolehtivia ku tultiin mun pysäkille. Ne oli että sun pysäkki on nyt tässä, kuulitko kuulutuksen ja selviätkö. No selviän, mutta just tuli tekstari, että mun pitäis sittekki jatkaa pari pysäkkiä eteenpäin Harrow-on-the-hillille. Silloin olisin sitte heti oikeessa Lontoon osassa! Jeeeeee pian me nähtäis piiiiiiiiiitkästä aikaa! 

Mentiin sitte Annan ja Annan siskon kanssa syömään, koska kello oli jo seittemän! Mihin aika riensi?! Meillä oli Annan kanssa suunnitelmissa, että mennään katsomaan miltä Lontoo näyttää yöllä. Kiireiseltähän se näytti, ja kalliilta....

Anna siis esitteli mulle tälläsen ihan yli siistin clubi/baarin, joka oli kyllä ihan eri luokkaa niihin verrattuna mitä täällä Cheltenhamissa on. Ihan hyvällä tavalla siis! Tosin sisäänpääsy maksoi 12 puntaa, eikä se kuulemma ollu edes kallis, koska joihinki voi maksaa 20 puntaa?!?! No toi maksu oliki sitte ainut maksu minkä maksoin koko illan aikana. Lompakko itkee vieläki ku meni noin paljon rahaa pelkästään sisäänpääsyyn... Tosin en voi valittaa, se paikka oli nimitäin ihan yli siisti! Siellä ihmiset näytti ihan normaaleilta ja ikähaarukka oli siinä 20-50 vuotiaissa. Ihan oikeesti. Sanalla normaali nyt tarkotan siis sitä, että siellä ei ollu näitä stereotyyppisiä brittinaisia, jotka on kattonu oikean meikkisävyn porkkanasta ja joilla tais pudota puolet vaatteista matkalle baariin. Ihmiset oli siellä converseissa ja farkuissa ja kaikki oli silti yli hyvin!

Siinä ku jonotettiin Roadhouseen niin tutustuttiin meidän edessä oleviin ihmisiin ja oikeesti se toinen niistä, Jeremiah(joka muuten näytti ihan John Legendiltä), sai kyllä aivot höyryämään. Annetaas esimerkki:

 (Vastaukset annan lopussa. Ei kurkita.)

What do you put in a barrel to make it weigh less?

What gets wet when drying?

Mä en nyt tiiä miten nää pitäis suomentaa ja ne ei luultavastikkaan toimi samalla tavalla, mutta here you go:

Mitä laitetaan puiseen ämpäri jotta siitä tulis kevyempi?

Mikä kastuu kuivatessa? 

Mutta siis Roadhouseen taas, oli muuten aika jännä, koska meille tehtiin siis ruumiintarkastus ihan metallinpaljastimella ku mentiin sisään! 

Siellä soitettiin ensin kaikkia remixejä tutuista biiseistä ja välillä vähä hoppia ja välillä poppia ja välillä rokkia.

Kello löi 12 ja mietittiin että vois varmaan lähteä ku matka takasin Harrowhun kestää kuitenki ainki tunnin ja aamulla pitää jaksaa läheä Brightoniin seikkailemaan. Ku kello löi 12, pärähti soimaan 18 and life. Vaikka me nyt ei enää 18 ollakkaan nii jäätiin silti pomppimaan ja laulamaan ihan hulluna kunnes tajuttiin, että lavalla on LIVE BÄNDI!! Eipä lähdetäkkään. Ne oli aivan super mahtavia ja soitti kaikkia Sweet home Alabamasta muihin saman tyylisiin. Tarkistin äsken ja bändi oli nimeltään Captain Howdy. No ei oo nimellä ainakaan bändiä siunattu...

Älkää nyt saako sydäriä vaikka tossa lukeeki Drugs. Ei ollu mikään huumeluola

No puoli 1 me sitte oikeesti lähdettiin metsästämään yöbussia, koska viimenen metro meni 10 minuuttia aikasemmin. Se ei ollukaan niin helposti tehty, juostiin Leicester squarelta Trafalgar squarelle (tunnistin paikat Harry Potter ensi-illan takia...) ja takasin ja sitte juostiin jonnekki mitä en tuntenu ja taas juostiin ja aina missattiin bussi. Lopulta sitte oltiin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan ja päästiin turvallisesti takaisin Harrowhun. Tosin meillä meni 2 tuntia, eli oltiin sitte Annalla vähän ennen kolmea. No aamulla reippaana sitte Brightoniin ja siitä kerron sitte vaikka tänää illalla, nyt mua ärsyttää tää blogiteksti liikaa, koska tästä tuli niin pitkä :D 

Vastaukset:

...

Annetaan seuraavassa tekstissä. Ellette mee ja googlaa, mutta ette te niin tee.