Huomaavainen Hugo ja Mussuttava Monty

Apuapuapuapuapua huomenna pitäis lentää kotiin!! Tai no kotiin ja kotiin... Helsinkiin ja sitte perjantaina kotiin! Jos selviän maailmanlopusta. Mutta voisin nyt selitellä vähä mitä kaikkee oon puuhaillu viimeset kaks päivää.

Eli tiistaina siis ajattelin playgroupin sijaan mennä vähä ruokkimaan ankkoja, koska Monty vois istua vaunuissa ja Hugo sais touhuta ja väsyttää itseään. Se oli tänää ehkä maailman ihanin isoveli, lapsi, poika, mikä vaan, koska aina ku mä pyysin apua se tuli heti auttamaan ja teki asioita käskemättä! Olin nimittäin aika paniikissa että miten mä selviän yhden vaativan kävelykyvyttömän ja yhden vaativan kävelykyvyllisen kanssa, mutta parempaa päivää ei olis voinu olla! 

Kaikki alko heti aamusta, ku Hugo rupes naurattamaan Montya vaipanvaihdon yhteydessä. Sen jälkeen se hihka,s että se voi ottaa Montyn vaatteet esille, että mun ei tarvi. Pukemisen jälkeen ruvettiin pakkaamaan reppua yhdessä ja Hugo tarjoutui tekemään meille kaikille eväsleivät alusta loppuun! Ne oli tosin marmite leivät, että jee... kiitos siis tuhannesti. Kerroin että mulle riittää vaan voi ja makkara, mutta "No, that's not possible. You have to have marmite." No kiitos nyt siis suuresti. Mutta söin nätisti ja mukisematta. Miten englantilaiset voi tykätä siitä tavarasta?? Ehkä se on vähä sama niille ku salmiakki meille.

"This is how Monty's going to look like!"

ihih<3

Vähä on ruuat ympäri naama mutta annetaan se anteeks 

Tehtiin muuten lentokone

Ja se muuten lensi

Tavattiin puistossa Hugon yks luokkalainn Max niin kaikki meni sitte siltäki saralta ku unelma. Eli pojat juoksi pää kolmantena jalkana milloin missäki ja minä sain viihdyttää meidän mr. Biscutia! Juttelin samalla tän pojan äidin kanssa ja voitteko kuvitella, että se oli luullu, että molemmat pojat on mun. Tai siis aina ku se näki meidät koulussa. No mikäs siinä, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Tässä taas hieno esimerkki näistä yksityiskouluäideistä, hienot oli vaatteet laitettu leikkipuistoonki, korkkarit ja kaikki. (Älkää ymmärtäkö väärin, se oli oikeesti tosi mukava.) Samalla selvis, että hän itse on kotiäiti. Eli vietetään minuutin hiljainen hetki sen aviomiehen palkalle, jolla maksetaan kallis yksityiskoulu, äidin hienot vaatteet ja matka jouluks Ranskaan.

Loppupäivä meni samoilla linjoilla! Oli siis mukava sanoa, että päivä oli erinomainen!