Puolitoista viikkoa

Maanantaita siis viedään taas ja voitteko kuvitella, että tänä perjantaina alkaa koululaisilla joululoma ja ens viikolla mä oon kotona?!?! Mä en voi uskoa, että aika on menny näin nopeesti! Mä oon ollu täällä jo 11 viikkoa, toisaalta se tuntuu iha hirveen pitkältä ajalta mutta sitte taas toisaalta tuntuu siltä, että vasta tulin tänne. Koska ku mietin nii mitä kaikkea mä oon ehtiny tekemään jo näissä 11 viikossa? Hyvä jos Suomessa edes jaksoin jalkaa liikuttaa yhden puolen vuoden aikana. 

Monty nukkuu päikkäreitä tällä hetkellä ja mä oon ehtiny jo tekemään lounaan ja yritän suunnittella jotain mitä tekisin poikien päivälliseks.. Oon nyt muuten selvittäny mikä ero on sanoilla dinner, supper ja tea. Koska kaikkia noita voidaan käyttää ilmaisemaan päivällistä. Tea on enemmänki tällänen aikaisempi päivällinen, mikä syödään esim. 4-5 aikaan ja dinner ja supper on sitte myöhemmin illalla! Kauheesti kaikkia synonyymejä sanoille, mutta onneks mulla on täällä englannissa mun henkilökohtainen englanninopettaja Janda! Vaikka välillä seki on ihan hukassa, koska totta kai Englannissa on sellasia sanoja mitä Kanadalaiset ei oo kuullukkaan. 

Okei anteeks, mut oon vieläki ihan fiiliksissä siitä keikasta nii mun on pakko jakaa tää! Tää ei oo siis mun ottama, me ei oltu noin kaukana ;) Tässä on pätkiä koko keikasta.

Ihmekkään ku se on noin laiha tikku ku se hyppi ja juoksi koko keikan ajan! Ja se muuten pisti meidätki hyppimään... Oikeesti. Se käski hyppiä niin kauan ku jaksetaan, varsinki Spectrumin kohdalla (08:50->)