Lunta tulvillaan

Siis tää on ehkä maailman omituisin fiilis istua täällä Suomessa nyt ja odottaa junaa. Vietin yön sukulaisilla, eli vielä en päässy lapsia pakoon. Voin myös todeta, että kaikki 5 vuotiaat, maasta riippumatta, on ihan samanlaisia. Heti ku astuin sisään nii siellä oli dinosauruksia, Angry Birdsejä ja ties mitä kaikkea. Kello oli jo puol 10, mutta raukka pikkuinen pikkuserkkuni ei ollu suostunu menemään nukkumaan ennenku se oli leikkiny mun kanssa. Siellä se sitte oli hyperaktiivisena ja väsyneenä ja esitteli mulle kaikki uudet lelut mitä en ollu nähny n. puolivuotta sitte ku viimeks nähtiin. Siinä muuten yks uus yhdistävä tekijä 5 vuotiaille. Ne puhuu ja paljon. Mä aattelin, että se on vaan Hugon juttu, mutta ei, kyllä se Andreaski puhu ihan yhtä kovaa, paljon ja nopeeta. 

Lentojen kanssa ei ollu mitään ongelmaa! Tosin melkeen myöhästyin koneesta pikkuriikkisen asian takia. Istuskelin ja luin lehtiä mitä olin ostanu ja rupesin siinä sitte kelaamaan, että menee ihmeellisen hitaasti tää aika. Vaihtoaikaa piti olla jotain kolmisen tuntia, mutta kyllä tää nyt alkaa tuntumaan jo viideltä tunnilta. Sitte iski minipaniikki ku tajusin hetkeä myöhemmin että herran jumala, mun kaikki kellothan on vielä Englannin ajassa!!! Äkkiä tarkistamaan mikä se oikee aika on ja tosiaan, koneen lähtöön ei tosiaan ollut enää ku vähä alle tunti. Hehe. No pulassa oltais oltu vasta sitte, jos ne olis kuuluttanu että nyt olis Nahid parempi lähtee koneeseen.

Tosin lähtö sitte viivästyki (Kööpenhaminasta Helsinkiin) 20 minuuttia, koska jotku kolme pöllöä matkustajaa oliki päättäny, että eivät he lähde tälle lennolle mukaan. No okei, en tiedä syytä, mutta pöllöjä silti. Joten, niiden matkatavarat piti kaivaa sieltä ruumasta... Siinä meniki sitten pikkuinen tovi. 

Opin muuten sen, että suomalaisten bisnesmiesten vitsit on kyllä kuivia... Anteeks nyt vaan. Kuuntelin näitä miehiä siellä lentokentällä ja keskustelut oli vähä tätä luokkaa

"No koskas se maailmanloppu tulikaan?"

"No eikös se huomenna ole?"

"No niihän se tais olla. Pitääpä valmistautua siihen tai kuollaan kaikki. He. He."

"He. he."

Voi antakaa mun kaikki kestää:D Repesin kyllä ja hihittelin siinä sitte yksin itsekseni. Oli kyllä niin outoa ku kuulin Suomea ja sain melkeen sydärin ku mun eteen tuli istumaan joku Iltalehden kanssa. Mulla oli vaan ihan hirveen dorka hymy päällä koko ajan enkä edes tiedä miks! Uskokaa tai älkää, oli oikeesti tosi siistiä kuulla Suomea ja nähdä Suomalaisia ja kaikkia suomalaisia juttuja. JA LUNTA!!!!! Olin oikeesti varmaan ku se Japanilainen turistiryhmä siinä mun vieressä ja kaivoin heti kameran esiin ja näpsin vaan valokuvia harmaista ja koiranpissaa täynnä olevista lumikinoksista. 

Seisoin ulkona vaan 5 minuuttia odottamassa bussia Helsingin keskustaan ja silti jäädyin ihan kuoliaaks. Päästä varpaisiin asti. Vaikka olinki kuullu suomea nii mun mä en kuitenkaa ite vielä tajunnu puhua suomea. Ku bussikuski otti mun matkalaukun, sanoin että "Thank you!" Toki se sitte rupes puhumaan mulle englanniks, enkä mä nyt enää siinä vaiheessa kehdannu vaihtaa kieltä että "Nii että suomeakin voi puhua jos haluat." Se saatto kyllä vähä miettiä että mitähän mä pelleilen, ku Meri soitti mulle bussissa ja puhuin sitte suomea tietysti. Muutenki aina ku törmään johonki nii sanon aina "Sorry" tai "excuse me" ja Suomalaiset kattoo mua, että "Oletkos siinä kunnolla hullu hulttionuori". :( Miksei täälläki vois olla ihania kohteliaita brittejä.

Mun aivot muuten ehti kääntyä täysin vasemmalle puolelle ku olin Englannissa. Mä en osaa enää kävellä rappusissa saatika ohittaa tai väistää ihmisiä! Väistän aina vasemmalta puolelta ja kävelen rappuset ylös vasemmalta puolelta niin totta kai kaikki tulee silloin mua vastaan ja törmää! Tää on ihan sama juttu ku ekaa kertaa Englannissa. Saa nähdä jäänkö autonalle heti ku pääsen kotiin, Helsingistä selvisin mutta katotaan tää Vaasan meno.

Nyt juna-asemalle! Anteeksi kuvattomuus, lisäilen sitte vähä myöhemmin.