Vaikka mentiin nukkumaan milloin mentiinki, niin aamulla kello soi yhdeksältä! Tai ei lasketa sitä, että painettiin torkkua muutaman kerran, koska tarkoitus oli hyvä.
No oikeestaan ollaan jo hereillä, mitäs tarjoatte ilmasta kahvia ja teetä. Juotiin niitä vaan niin myöhästyttiin sen takia.
Sunnuntain ohjelmassa oli sitten kunnon turistien tapaan Edinburghin linnan läpi koluaminen! Oli muuten iso ja olihan se ihan käymisen arvonen paikka, vaikka meidän hostellissa se respan leidi sano, että ei kannata. Meillä oli aika hyvä tuuri kyllä Skotlannin takia, koska satoi ainoastaan lauantaina yönä joskus neljän aikaan ja sitte sunnuntaina pientä tihkua. Mutta vältyttiin niiltä suurilta ja tunnetuilta tulvasateilta.
Linnan jälkeen sitte otettiin oikeestaan vaan rennosti ja käveltiin ja nautittiin Skotlannista ja Skotlantilaisista. Käytiin Hard Rock cafessa ja ostettiin maailman parhaimmat pasteijat yhestä leipomosta! Käytiin siellä itseasiassa lauantainaki ja siellä oli se sama myyjä sunnuntaina. Se oli ainaki erittäin ilahtunut kun kehuttiin niitä leipomuksia!
Eräs ystäväni käski mut myös johonki lahjakauppaan, jossa olis työskennelly joku kuulemma yliyliyli ihana nätti poika. Mutta kaikki lahjakaupat missä mä kävin pyörähtämässä, työskenteli vaan vanhoja Intialaisia miehiä. Pitäiskö mun huolestua tästä äkillisestä miesmaun muuttumisesta?
Oli muuten aina niin mukava tavata uusia ihmisiä, oli sitte kyse lauantai-illasta tai sunnuntaipäivästä, koska ne oli aina niin yllättyneitä että me ollaan jokanen eri maasta ja asutaan kaikki englannissa. Keskustelut meni yleensä tähän suuntaan:
Randomi ihminen: "So where are you all from"
"Finland"
Randomi ihminen jatkaa: "Oh really!! That's so cool" tai vaihtoehtosesti "omg o.O?"
"Austria"
Randomi: "Nice one!"
"Germany"
Randomi innostuu huomattavasti enemmän "Germany!! I studied there for 100 years and I have a degree from Berlin's university and I traveled through whole Germany and my mom's German and ich liebe dich ja..asdfghftgrsh" Aijaha. Hei vaan sullekki.
Ilta laskeutui Edinburghin ylle ja me suunnattiin puoliks kuihtuneina ja väsyneinä meidän rentouttavaa junamatkaa kohti. Tai näin me luultiin vielä tässä vaiheessa.
Ostin mun host perheelle tuliaiseks näitä Skottilaisia shortbread keksejä ja arvatkaa mitä tapahtu ku annoin ne Kirstielle. Hugo vaan juoksi ja hyppäs syliin ja halas ja oli että "thank you thank you thank you" ja tän jälkeen sain sitte vielä halauksen erikseen jokaiselta pupulta ja dinosaurukselta. Hmm.. taidan tuntea mun pojat jo tarpeeks hyvin, että tiedän niiden rakastavan keksejä.
Tällänen pikapostaus sunnuntaista, koska oikeesti tää oli vähän tämmönen rento päivä. Ei tarvinnu juosta monumentilta toiseen (osittan sen takia, että me sanottiin Annan kanssa, että me ei nyt mennä katsomaan mitään randomia kirkkoa jossain kaupungin toisella puolella) vaan saatiin rauhassa tutustua Edinbughiin ja sen ihaniin ja tunnelmallisiin pikkukauppoihin ja kapeisiin katuihin!
 |
| Oltiin puoli tuntia myöhässä check-outista ja ku palattii aamupalalta hotellin henkilökunta seiso meidän sekaisessa huoneessa. "We came to wake you up". |
Sunnuntain ohjelmassa oli sitten kunnon turistien tapaan Edinburghin linnan läpi koluaminen! Oli muuten iso ja olihan se ihan käymisen arvonen paikka, vaikka meidän hostellissa se respan leidi sano, että ei kannata. Meillä oli aika hyvä tuuri kyllä Skotlannin takia, koska satoi ainoastaan lauantaina yönä joskus neljän aikaan ja sitte sunnuntaina pientä tihkua. Mutta vältyttiin niiltä suurilta ja tunnetuilta tulvasateilta.
 |
| Kyl me silti jaksettiin olla ihan positiivisia! Vaikka kuvasta vois ajatella Theresan olevan kyllästynyt ja väsynyt matkaseuraansa |
 |
| Toki kamera sai osansa skotlannin sateesta |
 |
| Se oli kyllä jumalattoman kokonen paikka ja teki ihan hyvää kävellä näitä mäkiä ylös ja alas. Oltais saatu oikee teräspakarat ja reidet jos oltais muutaman kerran enemmän kavuttu! |
Eräs ystäväni käski mut myös johonki lahjakauppaan, jossa olis työskennelly joku kuulemma yliyliyli ihana nätti poika. Mutta kaikki lahjakaupat missä mä kävin pyörähtämässä, työskenteli vaan vanhoja Intialaisia miehiä. Pitäiskö mun huolestua tästä äkillisestä miesmaun muuttumisesta?
 |
| Okei, vaikka en ookkaan mikään iso Doctor Who fani, niin hei, mä näin Tardisin!! |
Randomi ihminen: "So where are you all from"
"Finland"
Randomi ihminen jatkaa: "Oh really!! That's so cool" tai vaihtoehtosesti "omg o.O?"
"Austria"
Randomi: "Nice one!"
"Germany"
Randomi innostuu huomattavasti enemmän "Germany!! I studied there for 100 years and I have a degree from Berlin's university and I traveled through whole Germany and my mom's German and ich liebe dich ja..asdfghftgrsh" Aijaha. Hei vaan sullekki.
Ilta laskeutui Edinburghin ylle ja me suunnattiin puoliks kuihtuneina ja väsyneinä meidän rentouttavaa junamatkaa kohti. Tai näin me luultiin vielä tässä vaiheessa.
Ostin mun host perheelle tuliaiseks näitä Skottilaisia shortbread keksejä ja arvatkaa mitä tapahtu ku annoin ne Kirstielle. Hugo vaan juoksi ja hyppäs syliin ja halas ja oli että "thank you thank you thank you" ja tän jälkeen sain sitte vielä halauksen erikseen jokaiselta pupulta ja dinosaurukselta. Hmm.. taidan tuntea mun pojat jo tarpeeks hyvin, että tiedän niiden rakastavan keksejä.
Tällänen pikapostaus sunnuntaista, koska oikeesti tää oli vähän tämmönen rento päivä. Ei tarvinnu juosta monumentilta toiseen (osittan sen takia, että me sanottiin Annan kanssa, että me ei nyt mennä katsomaan mitään randomia kirkkoa jossain kaupungin toisella puolella) vaan saatiin rauhassa tutustua Edinbughiin ja sen ihaniin ja tunnelmallisiin pikkukauppoihin ja kapeisiin katuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti