Superlatiivit ei riitä kuvaamaan

Amazing

Amazing

Amazing

Amazing

Amazing

Jos kenelläkään teistä on joskus mahdollisuus mennä kattomaan Florencea livenä, menkää hyvät ihmiset. Tykkäsitte laulajasta tai ette. Florence oli esiintyjänä aivan mahtava ja se oli niin mukana ja kiinni niissä omissa lyriikoissaan, että oli ihan huippua kattoa sitä. Tulipa nyt hienoa analysointia. Oottakaa vaan ku pääsen vauhtiin.

Lähdettiin siis siinä vähän yhden jälkeen ajamaan kohti Coventrya, jotta meillä olis aikaa luistellakki, mutta, pienten sattumusten ja suunnistusvaikeuksien takia me jouduttiin sanomaan hyvästit meidän jääradalle. Jane, meidä navigaattori, petti meidät kyllä täysin ja lopulta päädyttiin ajamaan kolme kertaa samaan liikenneympyrään (joka on muuten roundabout englanniks! Vähänkö siisti nimi). Siinä me sitte pyörittiin ilman tietoa siitä, että se parkkipaikka jota me etittiin, oli ihan meidän nenän edessä.

Mä siis seison nyt sillä parkkipaikalla ja toi vihree alue on meidän liikenneympyrä...

Tässä vaiheessa oltiin kyllä vielä että "kyllä me keritään luistelemaan" mutta tavattiin yks tyttö joka sanoi, että konserttiin jonotetaan jo. Suunnitelmat vaihtu sitte aika radikaalisti, eli Tescon kautta jonon perälle. Joka ei onneks siinä puoli neljän aikaan ollu kauheen pitkä vielä.

Jonotettiin siis aika lailla kolme tuntia ja meidän varpaat, sormet, jalat, kädet, maha, selkä, nenä ynnä muut oli  ihan jäässä siinä puoli seittemän ku ovet avattiin. Oli iha kauheeta kattoa niitä tyttöjä jotka käveli meidän ohi (jonon perälle sinne muutama kilometrin päähän) pienissä hameissa ja topeissa ja sukkahousuissa... Meidänki edessä oli yks poika t-paidassa. Oikeesti. Nyt on joulukuu ja takin voi pistää päälle.

Mutta sitä jonottamista siperiassa ei kauheesti muisteltu enää, koska mehän tosiaan päästiin TOISEEN RIVIIN!! Eli siis on se aitarivi ja sitte on niiden takana seuraava rivi. Tai palloteltiin vähä toisen ja kolmannen rivin välillä, ku aina välillä muutama yritti onneaan, että olis päässy meidän eteen. Ehkä me näytettiin niin kilteiltä, mutta ehei. Se oli samantien paluulippu meidän taakse.

Ja näin se alkaa

Miettikää kuinka lähellä mä olin

Nää lavasteet oli ihan mahtavat! Ne siis vaihto väriä joka esitykseen ja aina ei Florence näkyny niistä vaa oli jotain ihan muuta kuviota

Mä voisin oikeesti kuvitella, että tää olis aika kova tanssimaan Vogueta, koska sen elehdintä oli niin samanlaista! Tai sitte se tanssii sitä jo

Leave my body.... oi mikä biisi ja vielä livenä

Ne soitti kaikki biisit mitkä halusin kuulla, mutta jälkeenpäin ajateltuna Seven devils olis ollu varmaan ihan huippu esitys livenä. Florence on kyllä ehdottomasti yks niistä laulajista, jotka kuulostaa mahtavalta livenä. Kuunneltiin nimittäin biisejä uudestaan autossa ja oltiin vaan että "Really... it sounds kind of lame right now". Ehkä pitäis vaan aina mennä näiden konserttiin ku haluaa kuunnella Florence + the machinea, koska ei biisit kuulosta enää yhtään samalta nyt ku ne on kuullu oikeesti.

Biisilistaa... Mitäs ne nyt soitti. Ei oo järjestyksessä, koska en kyllä kuollaksenikaan muista miten meni.

What the water gave me
Rabbit heart (joku tyttö eturivissä kysyi, että mikä tää biisi on... voi kuinka ne aitapaikat menee hukkaan tietämättömille)
Only if for a night
Drumming
No light no light
Heartlines
Leave my body
Lover to lover
Shake it out
You've got the love

Mitähän muita siellä oli...? En kyllä muista enää siitä pääsetistä muita ku nuo.

Sitte oli minuutin tauko ja ne tuli ja räjäytti paikan Spectrumilla, Sweet nothingilla ja keikka päättyi Dog days are over kappaleeseen.

Lähettiin sitte pikkuhiljaa vähä koomassa ja jumissa autolle ja ajamaan kohti kotia. Parkkipaikkakaaoksesta selvittiin ihan hyvin ku osattiin valita se nopein ja selkein jono! Muut autot oli ihan lukossa, eikä ne varmaan vieläkään oo päässy pois sieltä.