Sivistävä matka Birminghamiin

Eli käytiin siis Biminghamissä tossa lauantaipäivänä ja oli kyllä hieman erilainen kaupunki mitä odotin. Ajateltiin vaan että "No mennään Biminghamiin, koska se kuulostaa kivemmalta ku Bristol" ja niimpä sitte otettiin juna kello 11 ja matkattiin muutama tunti nahkalla sisustetussa bussissa. Miettikää sitä tunkkasta hajua. Ja oli muuten ensimmäiset nahkaset bussinpenkit mitkä olin nähny. 

(Kaikki kuvat on sitten ilkeästi varastettu Lindalta, koska mä oon onnistunu kadottamaan mun kameran muistikortin...)

Andrew huikkas ovelta just ennen ku lähdettiin, että "Go to the shoping centre! It's the very posh one." Hmm.. kiitos tästä infosta, koska meidän palkkahan tosiaan riittää näihin "posh" kauppoihin.

Ilmeisesti onnistuttiin valitsemaan ruuhkasin aika ja päivä... Astuttiin ensimmäisen kauppakeskuksen ovesta sisään ja siellä oli niin paljon väkeä, että hyvä jos edes yks hammastikku olis enää sekaan mahtunu. (Ja kyseessä oli siis se kauppakeskus mistä Andrew kertoi. Ilmeisesti nautitaan siitä, kun saadaan ihailla vaatteita ja tavaroita mihin meillä ei oo varaa...

Tää on ehdottomasti mun once in a lifetime kokemusten listan kärjessä. Ainaki kilsan mittanen jono rullaportaisiin! Jono siis jatku meidän takana.

Oli muuten ihan oikee DJ kauppakeskuksessa

Tuolta kesti muutama tunti että pääsi kaivautumaan ulos. Mutta kyllä me nähtiin jotain ihan kulttuurijuttujakin! Nähtiin yks kirkko ja oli siellä joku tärkee iso talokin mikä käytiin kattomassa. Se meininki siellä rakennuksen pihalla muistutti kyllä vähän vaasan hoviskaa (aka teinien kerääntymis/ryyppypaikkaa), että se siitä ylväästä kulttuurikokemuksesta.

Katottiin wikipediasta sitte matkan jälkeen, että mikä ihme tää Birmingham oikeen oli ku ulkonaki jouduttiin vaan seisomaan niiden jumalattomien ihmismassojen takia! Siis se oli ihan hullua se meininki! Niin tosiaan, Birmingham on Englannin toisiks isoin kaupunki. Eli ei ihme että oli täynnä.

Illalla sitte tavattiin kaikkien saksalaisten sekä Annan kanssa ja keräännyttiin paikkaan nimeltä Slug and Lettuce. Sille ihmiselle, joka keksii näitä nimiä, pitäis antaa joku palkinto!

Tutustuttiin yhteen poikaporukkaan Gloucesterista ja ne oli vähä sellasia taitilijasieluja. Niillä oli hienot hatut ja   kaikenmaailman hienoja taidepiirrustuksia puhelimet täynnä. Yks asia kyllä yllätti yhdessä niistä. Sillä oli Nokian Lumia JA se osas sanoa erittäin tarpeellisen lauseen suomeks: "Minä pidän kanapalloista". 

Seuraavana päivänä sitte taas vaihteeks keräännyttiin mukavan kokosella porukalla Jandan, Julioiden, Lindan ja Annan kanssa perinteiselle sunnuntai Starbucks kahville! Nyt kukaan ei voi väittää, että olisin jotenki hullu tai pakkomielteinen tän asian kanssa. Linda istui siellä myös sen koko 3 tuntia, eikä se edes tajunnu että aika meni niin nopeesti! Ha!

Käytiin sitte näyttämässä illan päätteeks Cheltenham College eli meidän Tylypahka. Jotain kulttuurista nähtävyyttä siis täältäkin kaupungista! Voisin lukion käydä uudestaan iha vaan sen takia, että pääsisin siihen kouluun...

Apua ja huomenna onki sitte Lindan viimenen päivä! Aika menny ihan yli nopeesti eikä edes ymmärrä, että seuraavaks oliski sitte maanantai ja normi työviikko?!

P.s. 18 päivää niin mut näkee taas suomen maassa!