tiistai 12. helmikuuta 2013

Elämä jatkuu...

... samanlaisena ku aina ennenki. Kirstie tuli aamulla halaamaan mua ja tirautin sitte viimeset kyynelten jämät mitä eilisen jälkeen oli jäljellä. Hugo kattoi sivusta dinosaurustensa kanssa ilmeellä "o.O what the heck is happening in this house?!" Ja päästi sitte ison dinosauruksen vinkasun.

Aamu alko pikkusella vänkäyksellä ja mietin että jos tää on koko päivän tätä niin kiitti mulle riitti ja jätän vaikka lapset yksin kotiin ja lähden jos ei muuta. Mutta ei ollu! Ihana päivä ja ihania lapsia jotka totteli melkeen aina. Piti pari kertaa muistuttaa ,että tänään pitää olla hyvä poika niin huomenna pääsee elokuviin ja huomenna pitää olla hyvä poika, että pääsee torstaina playfarmiin. Toimii hei. 

Siellä me pienet lapset leikittiin
Ja saavuttiin kotiin kolmen tunnin jäätymisen jälkeen. Enkä pistäny edes mun lämpimiä kenkiä koska en olettanu, että varpaat olis oikeesti enää jäätyny!! No palattiin kotiin, Monty nukkumaan ja me ruvettiin askartelemaan. 
Eli tehtiin makarooneista yli iso dinosaurus-kuva! (Tässä vaiheessa yks oli jo heränny) 
Tosin ennenku Monty heräs ja ennen kuvan tekoa, opetin Hugoa vähä ottamaan kuvia! Ja lopulta se sitte opettiki mua. 
Nuudeleita meidän dinosaurusvahti-majan ulkopuolella. Tuolit oli pöllitty ruokapöydästä niin piti tyytyä tähän.
"Look Nahid what I just made up!! You have to turn your camera to get a different angle!!"
"Like that?" *flash*
"NO! Not like that. Let me show you. You can't do it."

Ai. No okei. :(
Illalla yritin opettaa Kirstietä sanomaan "Minun nimeni on". En oo oikeestaan ennen ees tajunnu kuinka paljon änniä ja ämmiä tossa sanassa on ja se meni ihan hämilleen ku sanoin että tässä lauseessa on kolme sanaa. Se ei nimittäin erottanu yhtään ainutta. Tai kaikki lähti siitä ku selitin, että vaikka ruotsi on meidän toinen kieli, ei se oo mitenkään sukua suomen kielelle. Otin sitte esimerkiks "Jag heter" ja "minun nimeni on". Jep, tosi samanlaisia. 

Huomenna voitais leipoa vähä keksejä tai muffinsseja ja pitää dinosaurusten tee-juhlat! 

P.s. Ihan kelpo näyttelykoiralta tää hei näin ekan kuvan perusteella vaikutti

Kuinkas sitten kävikään.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siitä tuli maailman paras lepoitiö ;) Ä.

veegra kirjoitti...

Ihana lepoitiö!! Kuka nyt näyttelyissä ja agilityssä jaksaa käydä kun voi yhtä hyvin nukkua ja syödä! Ja ahdistella pienempiä valkosia koiranpentuja.........................................................................................

Flemmy kirjoitti...

Hei mitäs on niin nössö koira että ei pientä tökkimistä kestäny!!

Totta, ihan turhia touhuja. Ja varsinki agility, missä suurin saavutuksemme oli kokonaisen lihapullapaketin vetäminen tunnin aikana. Yhdessä teimme sen.