Laskiaispulla - fastlagsbulle

Miksen mä saa laskiaispullia nyt? Mantelimassalla tai hillolla, mielummin mantelimassalla. Miks mä kidutan itteäni kattomalla kuvia laskiaispullista? Puhuttiin ruotsalaisen au pairin kanssa tänään, että kuinka me voitais nyt antaa mitä vaan yhestä mantelimassatäytteisestä laskiaispullasta... 

Tosin tehtiin Hugon kanssa supersuklaakuorrutemitäliemuffinsseja! En kyllä saanu maistaa yhtään, koska tehtiin ne koulun hyväntekeväisyystapahtumaan. 

Taikina ainaki oli hyvää, vaikken muffinsseja maistanu!

Erittäin suklaiset ja sokeriset muffinssit. Pinnalla neljä palaa, sisällä 400

Yritäppä siinä sitte luoda hienoja ja myyntikelposia muffinsseja, jotka sopis Pirkka-lehteen, kun vieressä on 5vee, joka haluaa tunkea yhteen muffinssiin kaikki mahdolliset makeet asiat, mitä kaapista löytyy

Viikonloppuhan se taas meni rentsillä meiningillä. Tavattiin perjantaina tossa Bentleys lounge baarissa. Oltiin  siellä silloin ennen joulua Pauliinan ja Jandan kanssa ja vietettiin neljä pirteää ja joululauluntäyteistä tuntia istuen ja biljardia pelaten. Tarkotus oli tosiaan taas mennä vaan istumaan muutamaks tunniks sinne, jotta vähä pääsis ulos talosta ja samalla maksaisin Jandalle meidän Irkku-lentoliput. Eli sovittiin, että kymmeneltä kotiin. 

No sitte saapu Espanjalaiset ja Stephanie ja niinhän siinä sitte kävi, että istuttiin siellä vielä kahentoista jälkeen. Nyt oli oikeesti tarkotus lähteä kotiin, mutta kappas, meille ojennetaan free-entry lipukkeet Subtoneen. Minkäs sille sitte mahtoi, ku tanssijalkaa vipatti. Ja Subtone on ihana paikka, koska siellä yläkerrassa on piano-baari jossa on live-soittaja joka kerta ja alakerrassa on sitte reggae musiikkia yhessä paikassa ja toisessa paikassa oli live-esiintyjiä ja vähä sellasta dubstep/tekno biisejä. Eli siellä sitte vietettiin aikaa. Tosin kaikki muut, joiden oli tarkotus olla ulkona koko yö, lähti kotiin ennen kahta. Ja me, joiden oli tarkotus mennä kotiin aikasin, jäätiin sulkemisaikaan asti. Damn you free-entryt.

Samalla ku kävelin kotiin tapasin kaks brittimiestä (GHCQ ja brittien kansalaisuus, täältä tullaan! Tarkista pari postausta taakseppäin, jos et ymmärtäny mun hyvää huumoria) jotka ensin sanoi "hi" ja sitte alko puhumaan ku vastasin (ei, ne ei ollu mitään friikkejä, creepyjä tai ysinelosia, vaan niillä oli hienot ja siistit vaatteet ja ne puhui niinku normaalit ihmiset ilman sammaltamista). Selvis, että se toinen niistä, Alan, oli käyny kaikki pohjoismaat läpi ja Helsingissä se oli viihtyny parhaiten ihmisten ja ilmapiirin takia. Kaikki oli kuulemma tosi ystävällisiä ihania. Toki tähän väliin repesin nauruun, että nyt pääsi valhe ja suuri sellainen. Silti se sanoi, että Helsinki on ehdottomasti sellanen paikka mihin se vois toisenki kerran mennä, muut pohjoismaat ei niinkään. Niin varmaan. Ne myös sanoi, että mulla on kuulemma amerikkalainen aksentti?! Joko niillä oli kuulossa vikaa, tai ne ei oo kuullu ainoankaan amerikkalaisen puhuvan.

Lauantaina ei tapahtunu mitään tähdellistä. Olin vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta, koska nää oli Bristolissa päiväreissulla. Sain luettua mun the Casual Vacancyn loppuun ja valitsin kyllä väärän paikan, missä luin ne viimeset kappaleet. Eli niinhän siinä kävi, että minä itkin omassa nurkkapöydässäni täpötäydessä Costassa... Silmiä piti kuivata ja niiskuttelin siinä ku viimestä päivää niin, että naapuripöydän seurue kuvitteli varmaan, että mulla on isompiki hätä.

Tänään tavattiin Starbucksissa ja tutustuin paremmin tähän ruotsalaiseen au pairiin Juliaan. Ihanaa, että tänne tuli lisää puheliaita ihmisiä!! Joskus saattaa olla vähä awkward-tilanteita (anteeks, tiiän että toi sana näyttää dorkalta tässä tekstissä, mutta kertokaa mulle mikä on sen suomenkielinen vastine!!) espanjalaisten kanssa. Aina ei nimittäin keksi puhuttavaa, koska ne vaan ei ymmärrä englantia, ei edes perus juttuja. Mutta kyllä ne oppii koko ajan lisää ja esimerkiks espanjalainen Julia, joka on ollu täällä jo 5 kuukautta, osaa jo englantia hyvin ilman mitään ongelmaa tai pelkoa, että ei tulis ymmärretyks. 

Mutta siis muut lähti jo neljän aikaan pois ja me sitte jäätiin ruotsalaisen Julian (alkaa olemaan jo vaikeeta puhua Julioista, koska niitä on kolme täällä!) kanssa istumaan kuuteen asti. Yhellä kahvilla selvittiin koko aika, eikä kukaan tullu häätämään pihalle! 

Kävi ilmi, että Cheltenhamissa on ruotsalainen ravintola!? 

Nyt katon Pieni suklaapuoti- elokuvaa ja valmistaudun ensviikkoon, koska vuorossa on half term!! ONNEKS vaan viikon pitunen eikä kaks viikkoa, niinku viime kerralla.

P.s. Sain ihanan ihanan ystävänpäiväkortin lauantaina. Koti-ikävä kohtaushan siinä tuli!