Hei vaan, tää laiskiainen vihdoin sai aikaseks ottaa bloggerin esille ja nyt kirjotan sitte superpläjäyksen mun kolmesta edellisestä päivästä! Vaikka ei mitään arkea kummempaa oo tapahtunu. Tää viikko on ollu vähä tämmönen sekasikiö, eikä tiedä ollaanko tässä nyt kirahveja vai muurahaisia. Montylla on tutustumis viikko uuteen päiväkotiin, eli se siis menee muutaman aamun verran ihan vaan pariks tunniks sinne uuteen päiväkotiin kattomaan tilannetta. Ja voi kamala mitä äidit joutuu kokemaan jos mulle tuli jo näin kurja olo apsen hylkäämisestä ihan vieraaseen paikkaan ihan vieraiden ihmisten kanssa!
Maanantaina siis Montyn olis pitäny mennä ensimmäistä kertaa päiväkotiin, mutta koska lauantaina oli sattunu tälle tapaturma-alttiille lapselle pikkanen päävamma (tällä kertaa ei mun "vahtivuoron" aikana!!), niin Kirstie sitte päätti, että Monty jää vielä mun tarkkailuun maanantaiks. Jos yhtäkkiä se alkaaki saada jonkinlaisia pahoinvointi-oireita niinku sunnuntaina.
Tiistaina sitte suunnattiin ensimmäistä kertaa sinne päiväkotiin ja raukka meni ihan ujoks heti ku astuttiin sisään. Istuttiin siinä sen omahoitajan kanssa sellasessa sulosessa huoneessa ja Monty vaan oli täysin painautuneena mun syliin. Argh. Kuka sydämetön ihminen voi jättää lapsen sinne. Muistan vaan sen parkunan ku ojensin Montyn tälle naiselle ja lähdin. Nyyh. Eihän siellä tietenkään mitään vikaa ollu ja se omahoitaja oli supermukava. Kunhan dramatisoin. Parin tunnin jälkeen menin sitte hakemaan Montyn sieltä ja siellä se istui omahoitajan sylissä itkien. Sitte se näki mut, nousi ylös oikeen vaivalloisesti ja surkeen näkösenä ja tuli kädet ojossa että "nyt jumaleissön nostat ylös ja viet mut pois täältä!!"
Kotimatkan se kuitenki vaan onnellisena nauro ja puhu (Boooing...! Booooing...! UP! DOWN! Updown....) mutta sitte mielenkiiintosena ilmiönä päikkäreitten jälkeen se oli ihan hirveen vihanen mulle. Suuttu ja rupes itkemään heti jos nousin ylös lattialta ja vaikka siivosin leluja.
Tänään ollaan sitte vaan nautittu kylmästä ilmasta ja mentiin puistoon pariks tunniks hillumaan! Eli eipä tässä kolmessa päivässä nyt mitään erikoista oo tapahtunu, mutta VEERA TULEE PIAN!! Jos se nyt selviää sieltä Birminghamin lentokentältä junalla tänne. Kyllä se tossa yhen paniikkipuhelunki jo ehti soittaa, ku ei löytäny ilmajunaa. Katotaan nyt että pääseekö se edes tänne asti vai löydetäänkö me se jostain Loch Nessin pohjalta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti