OMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOGMOGOGOMGOMGOMOMGOMGOGMOMG
Arvatkaa mitä. Arvatkaa kuka menee Harry Potter-leffojen studiolle. Ihan oikeelle aidolle studiolle, jossa on kuvattu leffat. Missä on ihan aito suuri sali ja ihan aidot taikasauvat ja ihan aidot puvut ja viitat ja oi apua tuokaa liimaa koska mä repeen kohta liitoksistani... Eli ollaan jo jonki aikaa suunniteltu saksalaisen Julian kanssa, että sinne me mennään ja nyt sinne me mennään ja mikäs olis sen parempi viikonloppu ku se, ku VEERA TULEE TÄNNE!! Eli kaks lievästi sanottuna hullua Harry Potter-fania pääsee rääkymään sinne studiolle. Janda oli nimittäin kuulemma ruvennu itkemään ku suuren salin ovet oli avattu. Apua itken jo nyt. Melkeen ainaki.
Eli nyt mun pitää säästää rahaa kahteen isoon juttuun: Irlantiin ja HP studiolle. Me ei jäädä kuitenkaan Lontooseen yöks tai tehdä mitään muutakaan ylimäärästä siellä sen studion lisäks, eli sen reissun hinnaks matkoineen kaikkineen tulee 77 puntaa. + ne parisataa puntaa mitkä kulutan siellä lahjakaupassa. Ja Irlannin lennot on ostettu, vielä pitäis vaan hostelli löytää niin seki on järkätty sitte! Onneks mulla on paljon puntia säästössä niin en oo ihan Peeaa.
Tuli täs päivän aikana mieleen meidän kauheen viisaita puheenaiheita lauantailta. Kuten esimerkiks, "You always remember your first OY!" Eli sen huudahduksen minkä brittiläiset sanoo. Mä en ole vielä kokenut mun ensimmäistä oita, koska mun host perhe ei käytä sitä kauheesti, nii se ei oo tarttunu muhun.
Yritettiin tosiaan opettaa vähä suomea ihmisille, eli tässä nyt on melkeen kuihtuvan suomenkielen toivot.
Mietittiin kans Pauliinan kanssa silloin sunnuntaina aamulla tätä brittiläisten kassarouvien tai -herrojen yli ihanaa tapaa puhua rakkaasta, kun ne puhuu asiakkaalle. Ensimmäisinä viikkoina raukka suomalainen meni ihan hämilleen kun tuntematon ihminen kysyy "You okey there my love?" tai sanoo "There you go darling". On tottunu tähän suomalaisten kassahenkilöiden mukavan lämpimään "Hei. Viiskakskyt. Kiitos." tervehdykseen niin tuntuhan tommonen ihan ihmeeliseltä. Edelleenki mulle tulee semmonen ihanan tervetullut fiilis ja semmonen "Oi mut huomioidaan täällä kaupassa!" ku ne puhuu noin henkilökohtaisesti. Mutta tosiaan mietittiin sitte Pauliinan kanssa, että kokeeko ne brittiläiset sen sitte kuitenkaan samalla tavalla ku me vai onko se vaan niille perus tervehdys eikä kukaan kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Samalla ku me melkeen hypitään onnesta jokanen kerta. On nää vaikeita nää kysymykset.
Apua tää on mun viimenen viikko ennen totaalisesti uudistuvia työpäiviä!! Jännääää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti