sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sata neulaa jaloissa

Aiai. Oliskohan aika ostaa uudet korkokengät, koska eilisen jälkee on jalat edelleen tulessa... Eli siis tällänen kärsimyshän vaan kertoo sen, että eilinen oli yks parhaimmista illoista täällä! Meitä keräänty ihan huippu-porukka meille. Itseasiassa kaikki ne, jotka on mulle läheisimpiä täällä ja keiden kanssa on aina mahtavat keskustelut ilman mitään ongelmaa.

Eilinen oli niin intoa ja tarmoa täynnä oleva päivä, leivoin ylihyviä muffinsseja joissa oli suklaakuorrute ja toffee-paloja ja Janda oli tehny pasta bolognesea ja juustokakkuja. Eli ei meiltä ainakaan syömistä puuttunu! 


Tällänen tosi tuottelias ilta siis oli!
Kyllähän meistä ihan normaalinki kuvan saa otettua! Ihmetyksen kauhistus
Nii i... mitähän tästäki tulee. Ilmeet ei ainakaan lupaa hyvää
Onneks meidän barista-Pauliina luo meille kauniin kesäisen keltaiset drinkit auringon kunniaksi!
Jag heter Nahid och här är min kompis Julia (ruotsalaisittain Jyyliä)  
Ja taas ne hullut on vallannu tanssilattian. Watch out. 
Taulu on  vinossa.
Julia lähti kotiin meillä oleskelun jälkeen ja Monikalla oli tapaaminen jossain toisessa baarissa, joten me jatkettiin meiltä sitte Pauliinan ja Jandan kanssa Subtoneen. Saatiin taas ilmanen sisäänpääsy ja siellä on paras musiikki. Yhessä välissä pärähti soimaan Daruden Sandstorm ja me ruvettiin kiljumaan Pauliinan kanssa ja alettiin pomppimaan. Se oliki sitte virhe, koska se tarkotti sitä, että meidän piti pomppia se koko laulu loppuun.  Kuinka pitkä se biisi on...? En tiedä, mutta se tuntui melkeen kymmeneltä minuutilta eli täydeltä kuolemalta. Tosiaan sen hyppimisen jälkeen oltiin ihan uuvuksissa ja hikisiä. Ihanaa. Mutta voin rehellisesti sanoa, että parhaim meno sillä tanssilattialla oli Daruden aikaan! Silloin muuttui valot koko ajan ja ihmiset heilu ja hyöri ihan hulluna! 

Viihdyttiin sitte Subtonessa melkeen neljään asti! Oltiin kyllä lähössä kotiin jo ennen kolmea, mutta Pauliina sai meidät vielä kapuamaan ylös piano-baariin. Ja onneks sai! Se pianisti oli aivan ihana ja soitti kaikkia biisejä Bob Marleystä the Wantediin!! Ihan huippu fiilis ku oltiin siellä. Sielläki tutustuttiin uusiin ystäviin ja sain uuden lempinimen! Millhouse. But you can call me Mill. Todistaakseen, että tää ei ollu negatiivinen lempinimi ne nauro ja halas monta kertaa. Awww. Pauliina oli Finland ja en edes muista keksikö ne Jandalle lempinimeä...? Kanadaan se todennäkösesti liittyi jotenki. Ne oli kyllä ihan mahtavia tyyppejä ne miehet siellä piano baarissa ja se jutun määrä mikä siinä lensi. 

Vihdoin väsyneinä ja uupuneina lähettiin saattamaan Janda taksi-tolpalle ja me käveltiin Pauliinan kanssa meille nukkumaan. Tosin se kävely oliki sitte kokemus erikseen ku molempien jalat oli niin kuollu ja tulessa kaikesta siitä pomppimisesta, että ei ihme ku meillä meni n. puolituntia kävellä kotiin! 

Sunnuntai oli perus chillailu-sunnuntai, siivosin aamulla meidän jäljet ja lähettiin sitte Pauliinan kanssa kokemaan aurinkoinen Cheltenham, eli tavattiin muita tyttöjä, juotiin kahvit ja nautittiin pasteijat ja voileivät ulkona penkillä!

Ei kommentteja: