Sain tänään Skype-puhelun missä kerrottiin, että mun rakkaani on tänään päästetty lähtemään sellasiin maihin, missä se saa syödä niin paljon pitsaa, lihapullia ja vaniljajätskiä ku se ikinä haluaa. Eikä kukaan rajota sen nukkumista tyhjänpäiväsillä koulutuksilla tai aivojumppauksilla.
Ja mikä tärkeintä, enää se ei oo sairas.
En tiedä mitä mä olisin tehny mun elämän viimeset 10 vuotta ilman mun henkilökohtaista filosofia, jonka ratkaisu pulmaan ku pulmaan oli vaan rennosti ottaminen ilman turhia hötkyilyjä. Sanoin pari postausta sitte, että elämä ilman koiraa on kamalaa. Nyt se muuttui todeks jopa Suomessa.
3 kommenttia:
Halauksia ja jaksamista Nahille, suuren surun keskelle. Kassulla oli meidän perheessä oma erityisen tärkeä paikkansa ja sillä oli hyvä olla meidän kanssa. Äiti/Mamma
:( <3
<3
Lähetä kommentti