3 + 1

Heh, niin. Äiti ja iskä hei. Mä taisin lupautua jäämään ainaki huhtikuun loppuun. Kattelin kaikkia opiskelujuttuja ja päivämäärät (nii mitkä päivämäärät... kertokaa ensin mitä haluan opiskella) menis silleen kohdalleen, että voisin jäädä pidemmäks aikaa. Juttelin Kirstien kanssa eilen illalla, sehän sillon pari päivää sitte ehdotti että jäisin pidemmäks aikaa, ja mä sitte sanoin, että kyllä mä oikeestaan voin jäädä jos ne tosiaan sitä haluaa. Se vaan lopetti sen astianpesukoneen jynssäämisen, pomppas ylös ja kiljahti "YOU'RE STAYING!!" ja sitte se sanoi että "We love you and we'd love you to stay!" ihihihihi itkun ja ilon kyyneleitä. 

No mutta päivän tapahtumiin. Perjantai oli täyttä kaaosta koko englannin täydeltä. Oikeesti voi hyvää päivää ku ihmiset muuttuu hulluks yhden lumisateen takia! Okei lunta satoi koko päivän ja olin siitä kyllä aika ihmeissäni, mutta se ei ollu mitenkään lähellä mitään myrskyä. Ihan normaali lumen tuprutus vaan ja silti koko englanti sekos alle sekunnissa. Aamu-uutisissa tuli tieto, että armeija on valmiina. Valmiina mihin? Lumiukkojen hyökkäykseen? 

K ja A lähti  viemään poika sitte päiväkotiin ja kouluun. Vähä kyllä pelotti, koska eihän näillä englantilaisilla mitään talvirenkaita ole ja teiden aurauskoneista ei oltu kuultukkaan. Alotin sitte vessojen jynssäämisen ja Kirstieltä tulee tekstari, "Monty's not going into nursery today". Eiiiiiiiih. Mä olin jo suunnitellä, että olisin voinu pitää hienon tulevaisuudensuunnittelu hetken jossain kahvilassa, starbucksissa, missä ikinä onkaan wifi. Mutta se nyt meni sitte siinä. Ilmeisesti ne tiet mitkä vei päiväkotiin oli niin kaaoksen vallassa, että sinne ei päässy. Hugo oli kuitenki koulussa, mutta arvatkaa oikeesti mitä. Hugon opettaja tuli niitä vastaan koulun ulko-ovilla ja sanoi "I'm going home. I recommend you do the same." ööh? Excuse me mrs. Sulla on kokonainen luokka koulussa, ei sitä nyt ihan noin vaan voi lähteä. Mutta ilmeisesti se nyt sitte lähti ja sen luokka jäi muille opettajille.

Siinä missä englantilaisten psyykkinen mieli kyllä kärsi pahan iskun tän lumen takia, niin kyllä kärsi niiden fyysinenki olemus. Ennen lumentuloa kaikilla oli talvisaappaat ja uggit ja ties mitkä oikeesti talveen tarkotetut kengät, mutta heti ku lumi alkoi satamaan, ihmiset vaihto kumpparihin ja sateenvarjoihin. Ja tää ei oo mitään liiottelua että "Joo kahella ihmisellä oli kumpparit niin kaikilla oli kumpparit" vaan ihan oikeesti 90% vastaantulevista ihmisistä oli kumisaappaat jalassa. Ja silloin ku oli lumisade niin sateenvarjo kädessä. Haluaisko joku paljastaa mikä tää logiikka tässä oli?

No se päivä meni sitte kuitenki sisällä lämpimässä ja illalla taisin jopa nukahtaa siinä kymmnen jälkeen. Että hei, yks muori täällä kirjottelee.

Lauantaina sitte heräsin aikasin aamulla ja olin valmiina meidän hienolle lounaalle joka oltiin sovittu muiden au pairien kanssa. Eli me yksittäiset ihmiset ja espanjalaiset. Meitä oli siis aikaiso porukka, viis espanjalaista, yks saksalainen, yks kanadalainen, kaks suomalaista ja yks puolalainen.

Tunnempas itseni nyt hyväksi ja pyhäksi ihmiseksi

+ 2 espanjalaista jotka tuli vähä myöhemmin

Kyseessä oli siis Italialainen ravintola, joka oli rakennettu kirkon sisään! Uskokaa tai älkää niin ruoka oli aika mausteista. Vesikannu vaan tyhjeni ku ihmiset maisteli niiden pitsoja ja pastoja. Jopa mun hieno katkarapukesäkurpitsamikälieolikaan risotto oli erittäin mausteista!

Maistoin mun ensimmäistä hot apple cideria! Tai se kyllä haisi ja maistu ihan glögiltä, että ei se sitte mun ensimmäinen tainnukkaan olla

Illemmalla menin sitte Jandalle kattomaan jotain leffaa nimeltä Wanderlust ja söin mun ensimmäisiä kaupasta ostettuja valmiikspaistettuja toffeepopcorneja! Hyvä tietää, että ei ne mun lapset oo ainoita energiapaukkuja, nää 4 ja 7v lapset oli kyllä aika hyviä haastamaan Hugon ja Montyn. 

Lähin sitte bussilla kotiin ja mua lähettiin saattamaan pysäkille vahtikoiran kanssa. Kauheen turvattu olo hei, eikö?

Näin taas viikonloppu hurahti ja toivotaan että maanantaina ei ihmiset oo ihan niin sekasin ku perjantaina... Hullukshan tässä tulee itekki!