Painajaisyö

Ei, en nähny painajaisia. Olisinki nähny, ainaki se olis tarkottanu sitä, että olisin nukkunu. Ehei. Viimeyön totaalinen unisaldo oli 45 minuuttia!! Hurraa!! Mutta ensin pidän teitä vähä jännityksessä ja kerron mitä me tehtiin päivällä/illalla.

Eli perus siivouspäivä jonka jälkeen suuntasin kaupunkiin taas lukemaan The  Casual Vacancyä! Oon nyt ihan koukussa siihen, ku vihdoin pääsin alottamaan sen silleen kunnolla, että ei jokasen sivun jälkeen tarvi lopettaa. Pieni tee tai kahvi riittä aina hyvin tälle mun maratooni-istumiselle, eli en edes riko mun uudnvuoden lupausta vaikka kahviloissa edelleen käyn!

Illalla sitte pojat tuli jotenki ihan ihmeellisen hyperaktiivisina kotiin, ne kirjaimellisesti hyppi seinillä ja varmaan olis roikkunu katostaki, jos ne olis ollu hämähäkkimiehiä. Ratkaisu "ongelmaan"? Askarteluloota esille ja yks sana: Dinosauruskoulu. Kirstie tuli alakertaan että "I thougt you'd started some art project again cos i heard your eager voice." My eager voice?? No ehkä mä innostun kans aina vähä 5 veen tasosesti tästä askartelusta. Mutta siitä tuli ihan sikahieno!

Tästä se lähtee

Illalla oli taas Pilates! Siellä oli taas se sama mies tiskillä ja taas mun piti tavata mun nimi A-H-.... ja sitte se yritti taas lausua sitä ja sanoin taas että "yep, that's fine". Sitte ku se sano että "That's very interesting name!" ja sanoin sitte että mistä se on lähtösin niin melkeen repesin (tai oikeesti repesin) sen vastaukselle: "Persia!? Really?? Does that still exist?" Nojoo, no minnekkäs se tästä maapallolta lähtis kävelemään. Melkeen myöhästyin mun tunnilta sen takia! JA Janda sitte lähetti viestiä päivällä, että hän tulee tänään pilatekseen! Jee!

Nojoo, tässä vaiheessa ilta oli vielä rauhallinen, menin kotiin, syötiin ruoka ja katottiin jotain ihme kakkuohjelmaa missä julkkikset (ei ollut one directionia eikä district 3:tä eikä union J:tä eikä muitakaan nättejä poikia mukana) teki kakkuja hyväntekeväisyyden nimissä ja ne oli ihan täysiä katastrofeja. Okei mutta siis asiaan. Mentiin nukkumaan ja onnellisen autuaan tietämättömiä oltiin siitä, että kukaan meistä kolmesta ei tule nukkumaan silmänräpäystäkään sinä yönä. Okei nyt oon aika hyvin varmaan saanu teidän mielenkiinnon ylle?;) Ei tää oikeesti enää oo niin traagista, silloin olisin vaan voinu napata ensimmäisen bussin tai junan kauas tästä talosta.

1:20 heräsin ihan JÄRKYTTÄVÄN korviavihlovaan ääneen. Ja kesti hetki tajuta että herran jumala meidän PALOHÄLYTIN SOI!! Juoksin tohon mun oven ulkopuolelle, koska se oli se hälytin joka soi ja sammutin sen. Kirstie tulee kans puoliunessa juosten ja tokkurassa alas. Tarkistetaan että missään ei oo mikään päällä ja missään ei oo savua tai mitään. No ehkä se oli vaan joku väärä hälytys ja molemmat mentiin nukkumaan. Sydän tosin hakkas viittätuhattamiljoonaa kertaa sekunnissa ja melkeen näin ku se pomppi siinä rinnassa. Oon just unen rajamailla ja TAAS se rupee kiljumaan. Taas juoksen puoliunessa, kiipeen rappuset ja sammutan sen. Uus tarkistus, että mikään ei varmasti oo päällä. No ei ole!

Sama kaava jatkui sitte yli 11 kertaa läpi koko yön. Mä en edes huijaa, mä laskin montako kertaa se soi. Pari ensimmäistä kertaa mä juoksin aina ja sammutin sen, koska mä olin tietysti lähimpänä. Mutta siinä 4:n aikaan aamulla Andrew tulee alas taas yhden kiljuntakerran jälkeen ja sanoo, että hän jää alas, koska ei muutenkaan pysty enää nukkumaan. No älä huoli, en mäkään. Eikä kyllä Kirstiekään.  Mutta nyt mun ei ainakaan tarvinnu taas sydän kurkussa juosta tuhatta ja sataa ja kurkotella sinne kattoon vaan sain kirota hiljaa itekseni ja vetää peiton korville jokanen kerta ku se soi.

Sillä palohälyttimellä oli ihan oikeesti vakavia mielenterveysongelmia, koska minkä takia se aina odotti, että ollaan kaikki just siinä valvetilan ja unen rajamailla ja SITTE se lähtee huutolaulamaan. Rupesin jo toivomaan että täällä oikeesti olis ollu joku näkymätön savu joka olis tappanu mut, olisimpahan ainaki voinu nukkua hiljaisuudessa!

No miksei sitä sitte otettu pois päältä? No se oliki sitte astetta mutkikkaampi juttu ja Andrew kyllä selitti sen mulle, mutta kello tosiaan oli 4 aamulla ja vaikka mun kroppa siinä seiso niin aivot oli ihan täysin unessa ja hyvä ku edes tiesin omaa nimeäni. Mutta jotenki se oli yhteydessä johonki ja ensin piti sammuttaa joku isompi sähköjuttu ja jotain ja jotain. Kuuden aikaan sitte Andrew oli ilmeisesti selvittäny miten se otetaan pois katosta, koska kuulin ruuvimeisselin ja kiroilua. Jos mä olisin saanu päättää, nii olisin hakannu sen alas katosta vasaralla viis tuntia aikasemmin. No kello oli tässä vaiheessa siis jo 6 ja vihdoin nukahdin. MUTTA herätyskello soi 45 minuuttia myöhemmin. Yhyy....

Pikkupirulainen tainnutettuna

Tossa se on! Ja toi ovi on mun ovi ja noille rappusille jouduin aina puoliunessa kompuroimaan ja tonne mä jouduin kurkottelemaan... 

Menin sitte zombiena keittiöön missä Kirstie jo zombeili, katottiin toisiamme ja täsmälleen samaan aikaan revettiin nauramaan sellasta epätoivosen väsynyttä ja kuoleman välistä naurua. Ja pojat, jotka ei ollu heränny sekunikskaan yöllä, katto tv:tä. "I thought this morning is tv morning..." Hyvä idea Kirstie, erittäin hyvä idea.