Elämäni täällä pyörii ruuan ympärillä

Tajusin, että kirjotan melkeen koko ajan jotain ruuasta... No minkäs sille voi, koska ruoka. Sydän.

Oi oma sänky kullan kallis! Vaikka tänään onki ollu huimat neljä tuntia vapaata päivällä, en siltikään oo ehtiny istumaan ja olemaan! Kävin vähä kaupungilla shoppailemassa Hugolle synttärilahjaa, koska huomenna tulee herralle tulee täyteen 5 vuotta! En malta odottaa sitä synttärikakkua ja ihanaa synttäripäivällistä. Saa nähdä koska paljastetaan maja, koska se on ilmeisesti vielä vähän kesken ja voi olla, että vasta lauantaina pystyy antamaan sen. Koska onhan se nyt kivempaa, että saa suoraa antaa valmiin lahjan, ku että "joo tässä linna, mutta et saa leikkiä sillä."

Monty syö nykyään jo ainaki puolet ruuastaan ite! Tai kovasti yrittää pienistä ohimenevistä lusikallisista huolimatta. Voi ei se on ihan uskomatonta, että oikeesti viikko sitte se tajus että just, minähän syön muuten ite eikä kukaan mua syötä. Siitä se ruuan sörkkiminen sitte alko. Ja muuten silloin kun hän haluaa syödä itse, niin siinä on ihan turha yrittää edes syöttää, koska siitä alkaa pieni mielenosotus...

Sitte siivosinki taas pari tuntia. Eli yleensä torstaisin siivoon, putsaan ja pesen keittiön sekä olkkarin. Siinä jää sitte muutama tunti vapaata ihan omille ajatuksille ja lähin siinä sitte kiertämään kaupunkia. Tarkotus oli tavata yks uus au pair, tai mulle uus, mutta hän ei ehtinytkään tulemaan. Aika harmi, mutta perheen vakiosiivoojat oli myöhässä ja Naomin piti olla kotona sen aikaa, kun ne siivoojat oli siellä. Joku toinen kerta sitte!

Pojat palas kotiin, toisella oli ollu parempi päivä ku toisella. Oli vähän omituista olla siinä "opettajan puhuttelussa" ja keskustella isomman pojan hieman vilkkaasta päivästä. Tältäkö kaikista vanhemmista tuntuu ku niille kerrotaan, että poika istui luokkakaverinsa päällä. No istui päällä tai ei, nii tänää tehtiin hamppareita! Pientä harhautusta ja aktiivisena pitämistä, ku Andrewlla oli joku tärkeä puhelukonferenssi. No eihän sinne hampparin sisälle muuta tullu ku pihvi ja ketsuppia, mutta eiks se tärkein oo se tekeminen ja se, että maistui.

Myöhemmin illalla nähtiin Annan kanssa kahvilla paikassa nimeltä Tailors! Se oli oikeestaan pubi, jossa katottiin rugbyä (yrittääkö ne ihmiset tahallaan tappaa toisiaan siinä lajissa?). Se oli kyllä ihan yli kodikas, koska siellä oli tuli takassa ja mukavan pehmeet sohvat, eikä se ollu niin täynnä että olis ollu hirvee melu! Plus sieltä sai maailman parhaimman kaakaon. Täynnä pieniä vaahtokarkkeja ja niiden päällä oli suklaarouhetta ja ku suklaarouhe suli vaahtokarkkien päälle ja vaahtokarkit suli kaakaohon... ah. Kuvia pistän enemmän heti ku saan niitä Annalta!

Nyt on kello jo reilusti ohi mun nukkumaanmenoajan, eli öitä ja huomiseen!