Half term

Kahden viikon loma!! Ainii ei mulla vaan lapsilla. Tää päivä otettiin astetta rennommin ja chillimmin, koska lapset oli ihan hirveen väsyneitä Lontoon reissun jälkeen, Andrew on melkeen menettäny äänensä flunssan takia ja mäki vielä toivun mun ihanasta viikonloppukuumeesta. Kirstie raukka ei kuitenkaan saanu ottaa rennosti, vaan sillä starttas auto seittemältä kohti Swindonia ja takaisin se palais 10 tunnin päästä... 

Kenen muun pitää herätä seittemältä ruokkimaan dinosaurukset? Ai munko vaan? Oh well...

Tehtiin Andrewn kanssa sellanen työnjako, että se lähtis Hugon kanssa kiertämään kaupunkia ja mä lähtisin Montyn kans playgrouppiin. Eli periaatteessa tää päivä oli ihan yhtä normaali ku aina ennenki, koska mulla oli vaan Monty ja tehtiin kaikki samat jutut mitä edelliset neljä maanantaita ollaan tehty.

Voitteko uskoa, että oon ollu täällä tasan neljä viikkoa. Siis ihan oikeesti. Miten ihmeessä se edellinen auppari oli vaan 3 kuukautta, kosk mä oon nyt jo melkeen puolessa välissä sitä aikaa minkä se oli täällä?! Sehän ehti oikeestaan vaan alottamaan ja sitte se jo lähti. Olipa kiva reissu. 

Oikeesti mun sydän ihan pakahtuu, koska Hugo on ehkä maailman ihanin tai jotain. Miten mulla on koskaan ollu mitään erimielisyyksiä sen kanssa?? En edes muista koska oltais viimeks otettu yhteen tai koska se olis viimeks saanu kunnon draama kohtauksen. Ehkä ne ekat viikot oli vaan sen testailua, että mihin mun rajat venyy. Tänäänki ollaan vaan löhöilty sohvalla ja luettu kirjoja, ollaan leikitty dinosauruksilla ja syötiin koko lautanen tyhjäks samalla, ku mä luin sille krokotiilista joka syö lapsia. Puolustukseks sanon, että Hugo ite valitsi kirjan. Illalla, ku mun työaika oli loppu, Hugo levitti keskelle olkkarin mattoa viltin ja laitto kaikki puput ja dinot siihen, Kirstie oli pilkkonu sille kulhoon omenoita ja päärynöitä ja arvatkaa mitä se teki. Se kutsu mut piknikille siihen viltille ja tarjos niitä hedelmiä mulle! <3Siinä me sitte yhdessä niitä napsittiin.

Siellä me ollaan! Kaikkien maailman ötköiden ja elukoiden alla.

Uskokaa tai älkää niin kyllä mä tolta sohvalta oon noussu, vaikka kuvat sekä illalta että aamulta on siltä...

Ehkä mä huomenna jaksaisin nähdä vähä muitaki ihmisiä. Tänää vaan kyllä huomas, että tuli sitä vissii sairastettua aika kovaaki viikonloppuna, koska puolenpäivän aikaan alko voimat olemaan jo ihan loppu... 

Mutta huomisiin!