Näihin helppoihin päiviinhän vois jo tottua! Tänään olin aamunki ihan yksin, koska vanhemmat lähti jo vähän seittemän jälkeen töihin. Siinä oli sitte aamiaisen jälkeen yli tunti aikaa keksiä jotain puuhaa ja mikäs sen parempaa, ku majan rakennus. Kasattiin ainaki kymmenen erilaista vilttiä ja tyynyjä ja ties mitä. Eikä siihen menny ku viitisen minuuttia nii meillä oli hieno maja valmiina pupuille ja pojille! Hugoa tultiin hakemaan kouluun siinä ennen puolta yhdeksää ja me jäätiin sitte Montyn kanssa kotiin odottamaan playgroupin alkua.
Siivoilin ja järjestelin keittiötä ja olkkaria ja sit kello alkoki olemaan jo sen verran että lähtö kävi! Tää oli eri ryhmä mikä eilen ja tää oli vaan parin minuutin kävelymatkan päässä. Luojan kiitos oltiin käyty Kirstien kanssa siellä viimeviikolla, niin tiesin täysin mihin pitää mennä!
Lempilelu on ehdottomasti miniliukumäki ja siinä kasvoki sitte haba ku piti aina nostaa sinne ku vhä on huteraa vielä toi kiipeäminen. Kävelemään ollaan siis opittu 3 viikkoa sitte ^^ Jokanen raaja heiluu sataan eri suuntaan ja pientä horjumista aina. Onneks ei olla Suomessa, missä raukat yks vuotiaat joutuu tukahtumaan sksyhaalareissa ja kuravaatteissa... eihän siinä pääse mihinkään suuntaan kävelemään, ku ne seisoo tönkkönä kädet sojottaen suoraan sivuille ja jalat liimautuneena maahan.
Siivoilin ja järjestelin keittiötä ja olkkaria ja sit kello alkoki olemaan jo sen verran että lähtö kävi! Tää oli eri ryhmä mikä eilen ja tää oli vaan parin minuutin kävelymatkan päässä. Luojan kiitos oltiin käyty Kirstien kanssa siellä viimeviikolla, niin tiesin täysin mihin pitää mennä!
 |
| Cuteness overload...... |
Monty nukahtiki sitte taas heti ku pääsi rattaisiin istumaan, mikä kävi mulle. Saimpahan syödä sen briocheen puolikkaan minkä säästin sille kotimatkalle. Kaks tuntia vapaata!! Not... Pyykit, lounaan laitto, poikien päivällisen valmistaminen, perunoiden, porkkanoiden ja sipulien silpominen "aikusten päivälliseen". Onneks sitä ei tarvinnu tehdä loppuun asti, riitti ku pilkoin vaan noi valmiiks nii Kirstie teki sitte myöhemmin illalla loppuun sen. Mutta pojille pistin päivälliseks uuniperunoita ja suoraa suomennettuna paistettuja papuja (baked beans) jotka oli sellasessa kastikkeessa. Kaikki meni taas kerran ja voi sitä ilon päivää! Kuitenkaan ei vältytty parilta yhteydenotolta, ku ensin Hugo ei meinannu syödä ollenkaan mitään muuta ku jotain hyvää ja ties mikä oli vinossa, mutta jopa ihan parissa minuutissa sain sen syömään ja siinä samalla ku syötin Montyä nii Hugon lautanen oli tyhjä. Melkeen hypin ilmaan ku olin nii ilonen että taas vältyttiin isoilta yhteydenotoilta!
Koko loppu ilta meni myös tosi hyvin ja rauhallisesti! Leikittiin majassa suurimman osan ajasta ja aina vähä korjailtiin jotain kulmaa, ku sieltä pilkisti valoa sisään. Kirstie tuliki sitte kotiin puoli kuuden maissa ja soitin sitte synttäriskype-puhelun kotisuomeen äitille ja siellä oliki sitte koko suku paikalla!
Huomenna bussilla... Saa nähdä miten menee ja ehditäänkö ajoissa. Jännittää jo etukäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti