The wheels on the bus go round and round

Oioi kivi vierähti sydämeltä! Bussilla meno onnistu täydellisesti. Tai okei, pieni kiire meinas tulla, koska Hugo nyt tykkäs kattella kaikkea mahdollista liikkuvaa ja liikkumatonta että piti hoputella koko ajan ja sillä nopeudella meillä meni 15 minuuttia kävellä pysäkille. Oltiin siis 5 minuuttia etuajassa! Eikä aamulla ollu minkäänlaisia riitoja tai sanomisia ja tarjosin murojen jälkeen yhden briochen, mutta voi meidän viisas poika sanoi että haluaa syödä mielummin bussissa sen! Ja niille, jotka ei oo jaksanu googlettaa mikä on brioche, tein sen teidän puolesta. Siis tää näyttää ihan valkoselta patongilta ja nii se vähä onki, mutta paljon makeempi ja taikinaisempi ja maukkaampi! Se on siis vähän niinku pullaa!

Vaalee brioche

Suklainen <3

Kuvitelkaa nyt, että käytin aikaa ja vaivaa ihan erikseen näiden kuvien ettimiseen! Mutta nää on kyllä ansainnu pienen huomionosoituksen vaan pelkästään sen takia, että ne on olemassa.

Selitin sitte bussikuskille, että "Hi! We would like to go to the ---- school!" se kuski vaan katto mua että jaa että minne? Siinä sitte muutaman minuutin vakuutin että olin ihan varma että tää bussi menee sinne ja kuski oli että joo ei, ei tää kyllä taida mennä. Mä jo mietin että olinko noussu väärään bussiin, koska mun tuurilla se olis ollu mahdollista. Käviki ilmi, että kuski oli väärässä! Se ei vaan tienny sellasen yksityishienostokoulun oikeeta nimeä. Hugo jäi sitte onnellisena sinne pelaamaan tietsikalla ja me lähdettiin Montyn kanssa kävelemään kotiin. Mua muuten vieläki hämmentää Hugon koulussa se, että siellähän siis teititellään opettajia. Mun ilme oli varmaan kyllä näkemisen arvonen, ku esittelin itteni joskus sillon kauan sitte ku näin ekan kerran ja vastaukseks ei tullukkaa mitään "Hi! I'm Katherine!" Vaan "Hello, I'm Mrs. ...." Eikä siinä mitää, se on tosi mukava se opettaja! Hassua vaan, koska enhän mä ollu tottunu teitittelemään täällä vielä ketään!

Käveltiin siis sellanen kevyt 40 minuuttia ja aina välillä piti tarkistaa kyllä kartasta että oonko nyt oikeesti ihan oikeella tiellä ku on niin omituisia paikkoja ettei mitään rajaa. Tarkotus oli mennä leikkipuistoon, mikä oli siinä matkan varrella, mutta eihän sellasta näkyny! Seuraava paikka mistä löydän itteni, onki kotiportaat. Eikä mitään hajua miten mä sinne päädyin, koska jos myn pitäis nyt kertoa, että mitä tietä menin ja mihin käännyin nii no chance. 

Andrew kertoi mulle yhestä leikkipuistosta mikä on n. 15min kävelymatkan päässä ja kovasti se yritti selittää mulle että missä se on. Sillä oli vielä meneillään joku presentationin teko, jonka esittämiseen oli aikaa 13 minuuttia ja siinä se raukka selitti mulle ohjeita. Vaikka sanoin, että kyllä mä pärjään ja olin jo menossa ulos ,mutta sieltä se taas tuli kulman takaa "Remember to go first straight and then a little bit turn and ...." 

Kohti ankkalampea

No puisto johon päädyttiin, oli Pitville Park! Aiiiivan ihana puisto! Siellä oli kahvila, ankkalampi, pupuja, oravia, lintuja, riikinkukko(!!!) ja iso leikkikenttä lapsille. Siellä meniki sitte se aika. Mä taisin olla enemmän innoisani niistä laitteista siellä puistoissa ku Monty, koska se viihty vaan minibussissa ja liukumäessä. Aina ku yritin saada sen johonki toiseen, nii se juoksi takasi liukumäelle. Kiva ny. Minä halusin keinumaan!

Mentiin toki sitte kattomaan eläimetki läpi ja niistähän se oli ihan innoissaan! Mun piti koko ajan pelätä, että pian joku kana vetää siltä sormen irti, ku se tunki sitä niin innokkaasti sinne häkkiin.

omg mikä lintu

Munki pitäis oppia, että ei sormea häkkiin

Mentiin sitte istumaan sinne kahvilaan, koska oli aivan uskomattoman lämmin ja siellä oli niin hyvännäkösiä leivoksia ja sämpylöitä. Pakkohan mun oli yks ihana mozzarella, tomaatti, pestomikälie sämpylä syödä siellä. ja samalla annoin Monty-raukalle kotoa tuodut kuivat ja ryppyset eväät. Mutta se oli tyytyväinen niihin!

Ihana kahvila ja ihana puhelinkoppi

Ilta meni taas hyvin ja ei niin hyvin! Rakennettiin taas maja, tällä kertaa se oli satakertaa isompi ku eilinen ja siinä oli sellanen lasten konttausputki mukana. Huomenna me varmaan rakennetaan jo oikeeta linnaa. Sitte koitti ruoka-aika. Voi että. Eipä syön Hugo mitään, koska hammasta särki ja hänhän ei tosiaan syöny äsken koulusta tultuaan sellasia kovia suolanaksuja välipalaksi. Tästä ei tarvinnu kuitenkaan kauheen kauaa kinastella, eikä Hugo ollu edes mulle vihanen, koska ku istuin sohvalla ja puhuin sille (se oli piilossa majassa tässä vaiheessa) nii se tuli istumaan ite mun syliin ja kerto mikä vaivas. Mutta edelleenkään se ei suostunu syömään.

Monty söi tänää ite!!!! Tai periaatteessa. Se otti lusikan käteen, pisti sen lautaseen ja sen jälkeen pisti suuhun! Eihän siinä lusikassa mitään ruokaa ollu, mutta OI! Ja arvatkaa vaan suostuko se enää sen jälkeen, että mä otan lusikan ja syötän sitä. Ei. Sinä sitte syötiin etananvauhtia, pisara kerrallaan sitä lihakeittoa.

Ku Kirstie tuli kotiin, nii puhuttiin sitte tästä tilanteesta ja se sano että sitä alkaa jo uuvuttamaan tää sama keskustelu Hugon kanssa jokaikinen ilta, vaikka kyseessä olis sen lempiruokaa, nii se silti sanoo että ei.  Se on vaan tullu tavaks ja sellaseks kontrollointikeinoks. Koska edellinen au pair antoi sitte keksejä ja suklaata yms. että se söis edes jotain... Mutta minä en niitä kyllä annan! Tai itse voin toki syödä. ^^

Huomenna varmaan muuten tuntuu jalkalihaksissa. Oon tänää kävelly yhteensä päälle 2 tuntia + kahdessa leikkipuistossa vietetty aika + 31 rappusen nouseminen n. 100 kertaa päivässä Monty sylissä. Ja kirjaimellisesti nousen ne kaikki rappuset, koska keittiös on alimmassa kerroksessa ja Montyn huone ylimmässä.Siinä sitte juostaan vähä ympäriinsä, ku jonnekki unohtuu radio päälle, toiseen paikkaan jäi vaipanvaihtotarvikkeet ja kolmannessa paikassa on ulkovaatteet.