Unelmapäivä

Oi kumpa tälläsiä päiviä olis aina! Mutta eihän tää työ saa olla liian helppoa, joten ei makeeta mahan täydeltä. Joka tapauksessa, tää päivä oli ku unelma! Mä en edes ymmärrä miten ihmeessä kaikki tää hyväkäytöksisyys ja kaikki muu on mahdollista, mutta niin se vaan oli ja oi olempa mä ylpeä mun pojista.

Aamu lähti siis taas käyntiin perinteisellä aamupalalla ja Hugo ihan ensimmäisenä ite kysy murojen tilalta puuroa. What?? No minä pistin kunnon annoksen puuroa ja kaadoin sekaan maitoa ja kaikki meni. Olin tänään taas aamun yksin, koska vanhemmat lähti jo seittemän aikaan töihin. Siinä 15 yli seittemän ajattelin , että voi mitä tässä nyt keksii sen 45 minuuttia ennen ku pitää lähteä kohti bussia. Yritän yleensä olla niin, että en alota mitään isoa leikkiä aamulla, koska Hugon on aina niin hirveen vaikee jättää kesken tai lopettaa mitään ja silloin lähdöstä tulee yhtä suurta draamaa. 

No alotettiin sitte kuitenki tekemään legoista dinosauruksia, mutta jo kakskyt vaille 8 mä aloin valmistelemaan Montya lähtöön ja kerroin Hugollekki jo hyvissä ajoin että pian mennään. Eli jos se haluaa saada kohtauksen, niin sillä on 20 minuuttia aikaa. Huikkasin sitte ohimennen siinä samalla ku puin Montyä, että "Okey I think it's now time to get ready for the bus" ja arvatkaa mitä herra teki. Juoksi yläkertaan, otti tavaransa ja tuli istumaan rappusille valmiina laittamaan kenkiä jalkaan. Mä seisoin siinä silmät pyöreinä ja katoin, että kuka on kidnapannu Hugon ja kuka tää poika on. Päästiin matkaan siis just oikeeseen aikaan ja oltiin 10 minuuttia aikasemmin pysäkillä! Matkalla leikittiin vähä dinoja ja tiesittekö, että on yllättävän vaikeeta taistella dinosauruksia vastaan, kun teillä on rattaat ja yks iso pupu kainalossa.

Laukku ei oo sotkunen, olen vaan ylisuojeleva ja sensuroin koulun nimen

Käveltiin sitte taas vaihteeks Montyn kans kotia ja ensimmäistä kertaa mulla meni vaan 35 minuuttia kävellä!! Aika suuri parannus edellisviikon puoleentoista tuntiin... Johtuen ehkä siitä, että nyt jopa melkeen muistin reitin ja jouduin kattomaan karttaa vaan kaks kertaa!

Pysähdyttiin sitte taas läheiselle leikkipuistolle, koska vaikka mä olinki kävelly sen 35 minuuttia, nii Monty oli istunu sen koko ajan. Halusin saada vähä väsytettyä sitä, että päiväunien aikaan se vaan kaatuis sänkyyn ja simahtais heti. Tosin, kävihän se leikkipuistokäynti mullekki urheilusta. Edelleen liukumäki on se lempi "laite" ja kukahan mahtaa olla se, joka nostaa sen yks vuotiaan n. 80 kertaa sinne liukumäen päälle ja taas ottaa vastaan ja taas nostaa ja taas ottaa vastaan.

Hugo saapui kotiin ja uskokaa tai älkää, iltapäivä ja ilta meni aivan yhtä täydellisesti ku aamuki! Jatkettiin dinosaurusten tekemistä ja ne on oikeesti aika vaikeita vaikka meillä onki ohjeet! Pari kertaa pitää aina kuitenki purkaa jotain ja taas rakentaa uudestaan... Annoin sitte armon aikaa leikkimiseen sellasen 40 minuuttia ja sitte pistin ruuan mikroon lämpenemään. Koska viisaana ihmisen valmistan ruuan aina päivällä sillä aikaa ku Monty nukkuu. Ja kaikki ruoka meni. Tai ehkä me annetaan anteeks muutama jääny makaroni. Nykyään Monty syö jo koko lautasen ihan ite ja mun ei tarvi enää edes istua siinä vahtimassa. Miettikää, että se ei edes sotke silloin ku se syö!

Antakaa pöydällä istuminen anteeks

Yks tilanne mikä tapahtu tossa illalla on vieläki mielessä. Hugo istu tossa pöydällä ja se tönäs vahingossa tota boksia mikä tossa kuvan etualalla on. Se on siis täynnä legoja ja suurin osa niistä lensi lattialle. Ennen ku mä edes ehdin sanoa tai ajatella mitään, nii Hugo ponkasee lattialle ja on että "Oh I'm so sorry Nahid!! I'm gonna pick them up!" Ja sitte se keräs jokaikisen palan. Hä?! Normaalisti se olis istunu pöydällä ja sanonu, että ei muuten kerää vaan minä kerään. (No enkä kyllä muuten ikinä kerää, vaan pistän Hugon siivoamaan sen minkä on sotkenukki. Mä oon edelleen se paha au pair, joka ei anna periks). Mun ilme oli kyllä varmaan näkemisen arvonen. En voi edes sanoin kuvailla kuinka ylistin Hugollekki sen käytöstä ja sitä kuinka huomaavainen se on ollu koko päivän. Kirstieki ihan säteili onnesta, koska tänään mulla oli vaan ilosia uutisia!