Villasukat, villapaita, villahousut ja villapipo, kiitos!

Täällä on kylmä. Eipä siihen muuta tarvita ilmasemaan mikä fiilis. Eikä täällä kyllä pääse edes talon sisälle lämmittelemään, koska talot on myös kylmiä. Lattialämmitykset muka! Ei täällä kyllä mitään lattialämmitksiä ole, tai jos onki niin niitä vois kyllä sitte kääntää vähän (paljon) kovemmalle. Ikkunat jotka ei eristä ja kiviseinät joista kylä ilma vaan huokuu läpi, ah mun unelma! <3 Voitte kuvitella, että aamusin oon ihan jäässä, vaikka olis pitkät collarit, pitkähihanen ja villasukat! Ja mä luulin olevani lämminverinen (vai onko se kylmäverinen...? Se kuitenki, joka sietää kylmää ihan avantoon asti!)

Bussilla mentiin aamulla ja niin paljon ku rakastanki koulupukuja niin näiden koulupuvun keksijä oli varmaan lomalla espanjan lämmössä. Talvella näillä on shortsit, samat shortsit mitkä on kesällä, ainoastaan sukan pituus muuttu! Mä ihan palelen, ku katon sitä raukkaa poikaa juoksemassa onnellisena...

Käsiin sille kyllä tuli kylmä ja se joutuki sitte tyytymään mun ylisuuriin hanskoihin

Takasin meno koululta kotiin ei ollukkaan sitte helpoimmasta päästä... ei tietenkään, ku kyseessä on minä, liian pitkä kävely ja suuntavaistottomuus. Itsevarmanahan mä toki lähdin kävelemään että "Yeah I know the way." Jep, nii varmaan tiesin. Talsin sitte lopulta puolitoista tuntia. Puolitoista tuntia. Viimeks samaan matkaan meni vaan se puoli tuntia. Kävelin jopa kartan kanssa ja silti eksyin! Suoralla tiellä. Se on siis ihan oikeesti koko sen matkan ihan suoraa. Miten sillä voi eksyä?

Take that lyska. Vaatimaton Cheltenham College joka jatku loputtomiin tuolla takana

Ekan kerran nähtyvä toi college oli uskomatton hieno! Samoin toisella. Sit se alko tulemaan jo liian monta kertaa vastaan ja tajusin, että oon tässä nyt kolme kertaa ohittanu tän saman collegen. Lopulta mä pääsyin sitte kysymään parilta ihmiseltä että mihin suuntaan. Hyvät neuvot ne varmaan oli, mutta ku ei suuntavaistoton ihminen osaa näköjään edes neuvoja noudattaa ja niimpä mä päädyin jonnekki ihmeelliselle asutusalueelle. Eikä sieltä kyllä päässs mitenkään keskustaan. Mikä ratkaisuks? Kysy neuvoa koko aja. Päädyin oikeesti sitte tekemään niin, että jokaisessa risteyksessä tai tien haaraumassa pysäytin uuden ihmisen ja kysyin että "where's the town center?" Valehtelematta kysyin ainaki kaheksalta ihmiseltä koko kävelyn aikana.

Tarkotus oli odottaa kotona rakennusmiehiä, mutta arvatkaa tuliko ne. Ei. Ja kaiken lisäks niiden työ on huono ja ne on käyttäny ihan vääriä aineita. Näin kertoi eräs rakennustarkastaja, ja hänen kollegansa, joka Kirstien ja Andrewn pyynnöstä tuli tarkistamaan työn. Näyttää siltä, että ne joutuu tekemään saman työn kokonaan uudestaan ja joutuu maksamaan taas uudestaan.

Mentiin sitte kuitenki pikku-Montyn kanssa tohon läheiselle leikkikentälle ja siellä oli kaikkia niitä hienoja vempaimia, niin liukumäessä se viettä yli puolet siitä ajasta mikä me oltiin siellä!

tsihihihihhi

Huomaa että huomenna on jo torstai, koska alkaa taas väsy painaa yhä enemmän ja enemmän iltasin! Kyllä, nukun riittävästi, päivät on van nii toimintaa täynnä ;) Huomenna molemmat on poissa päivät, eli pientä hengähdystaukoa (= Starbucks)!